Kuusamo teki valjun ja yllätyksettömän päätöksen pitäessään kunnallisveroprosentin entisellään eli 20 prosentissa. Kaupunginvaltuusto teki päätöksen yksimielisesti ja ilman ainuttakaan puheenvuoroa.
Puhua ei tietysti tarvitse puhumisen vuoksi, jos ei ole mitään sanottavaa. Mutta olisi ollut kohtuullista, että edes valtuustoryhmien puheenjohtajat olisivat lyhyesti perustelleet puolueidensa näkökannat kuntalaisille.
Veroprosentista päättäminen on valtuuston vuoden tärkein päätös siinä mielessä, että sen myötä kaupungin tulokehys on naulittu kiinni. Valtionosuudet tulevat annettuina ilman, että päättäjät voivat niihin vaikuttaa. Kuntalaisilta perittävät maksut eivät näyttele kovin suurta osaa kokonaispotissa.
Mitä korkeampi veroprosentti, sitä niukemmin jää rahaa yksityiseen kulutukseen. Jos valtuusto olisi rohkaistunut keventämään veroprosenttia puolella prosenttiyksiköllä, olisi kuusamolaisten taskuihin virrannut 1,3 miljoonaa uutta rahaa ensi vuonna. Se olisi virkistänyt paikallista elinkeinoelämää ja näkynyt parantuneena työllisyytenä, ja sitä myöten lisääntyneinä verotuloina ja pienentyneinä menoina. Työllisyys ja verotulot kehittyivät viime vuonna suotuisasti, joten kaupungilla olisi ollut tilaisuus vahvistaa myönteistä kehitystä.
Kuusamo sai takavuosina ylpeillä kohtuullisella verotuksellaan. Harvassa itä- tai pohjoissuomalaisessa kunnassa oli veroprosenttina 18 kymmenen vuotta sitten, jolloin Kuusamon verotus alkoi hiljalleen kiristyä. Osasyynä oli valtionosuusleikkaus, joka kirpaisi Kuusamoa pahiten Suomessa.
Kuusamon esimerkki osoittaa, miksi veronkorotuksen pitää aina olla vihoviimeinen vaihtoehto. Kuntaverotusta on poliittisesti helppo korottaa, mutta verotuksen höllentäminen ei nouse edes harkintaan.
Puheesta ei puolestaan ole pula joulukuun budjettivaltuustossa, kun verovaroja ja valtionosuuksia aletaan jakaa palveluihin ja investointeihin. Menopuolelle näkemyksiä riittää.