Valtakunnallinen koululaisten kuntoa mittaava move-raportti on järkyttävää luettavaa. Viidennes viidesluokkalaisista pojista ei pysty tekemään kuin korkeintaan viisi etunojapunnerrusta. Liki viidennes lukiolaisista ja peruskoululaisista harrastaa hengästyttävää liikuntaa korkeintaan tunnin viikossa. Ammattikoululaisista liikkumattomia on lähes 40 prosenttia. Vain 15 prosenttia 15-vuotiaista liikkuu suositusten mukaiset 1-2 tuntia päivässä.
Merkittävä osa lapsista ja nuorista ei pääse kyykkyyn, eikä pysty istumaan selkä suorassa. Ikäluokasta riippuen kyykistys ei onnistu 8-16 prosentilla. Alaselän ojennus täysistunnassa jää tekemättä 5-30 prosentilla. Heikoimman tuloksen tässä liikkeessä saavat 8.luokkalaiset pojat.
Lasten ja nuorten kahtiajako näkyy todella selvästi. Osa on erittäin hyvässä kunnossa, osa liikkuu tuskin lainkaan.
Tilanteen korjaamiseen on ryhdyttävä saman tien kaikin käytettävissä olevin keinoin. Jos meno ei muutu, tulevaisuuden aikuisille sälytetään valtava liikkumattomuuden taakka. Sydän ja verisuonisairaudet, diabetes ja muut kansansairaudet yleistyvät. Kivut, säryt ja kolotukset, jotka on totuttu liittämään vanhuuteen alkavat jo nuoresta. Työkyky on huono ennen kuin työura edes ehtii alkaa.
Koillismaalla ei kannata jäädä pelkästään valtakunnallisen ohjauksen varaan, vaan ottaa tilanne omaan haltuun. Tärkeintä saada liikunta palaamaan lasten arkeen. Tavoitteen toteuttamiseksi tarvitaan laaja Koillismaan ”yhteisösopimus” kodin, koulujen ja päättäjien kesken. Koulupäiviin pitää saada lisää liikuntaa. Vanhemmat voisivat sitoutua siihen, etteivät he kuskaisi lapsia autolla kouluun lyhyitä alle 3-5 kilometrin matkoja.
Arkiliikunnan kunnianpalautus alkaa pienistä arjen teoista ja kannustuksesta. Esimerkkinä Rukan koulun ja Markus Määtän Liikkuen luokkaretkelle -kampanja, joka sai valtakunnallista huomiota. Vastaavia avauksia tarvitaan lisää.