Koulujen merkitys tulevaisuuden lahjakkuuksien löytämisessä ja valmentamisessa pitäisi tunnustaa nykyistä paremmin.
Koillismaalla laajalti tunnettu urheilumies ja opettaja Matti Hoppu on löytänyt oppilaistaan peräti neljä sittemmin Suomen mestaruuden voittanutta urheilijaa (KS 27.7.2017). Hopun entiset oppilaat ovat huomanneet, että kouluissa ei panosteta liikuntaan kuten ennen. Tämän takia opettajat eivät hoksaa lahjakkuuksia. Lisäksi oppilaat kokevat, että tarvittaisiin iso yhteiskunnallinen muutos, jotta kouluissa panostettaisiin liikuntaan.
Uudet opetussuunnitelmat otettiin käyttöön vuosi sitten ja ne ovat saaneet sekä kiitosta että kritiikkiä. Jälleen jyllää vahvana keskustelu siitä, miten koulujen oppitunnit pitäisi jakaa eri aineille.
Yksi toivoo lisäpanostuksia matematiikkaan, jonka katsoo olevan pohja kaikelle muulle ajattelulle. Toinen taas liputtaa äidinkielen puolesta, kun kolmas kannattaa kansainvälistymistä kieliopintojen kautta.
Jokainen oppiaine on toki omalla tavallaan tärkeä lasten tulevaisuuden kannalta, mutta liikkuminen on ihan omassa sarjassaan. Olipa aikuisuuden ammatti sitten kotiäiti, kirjailija tai kaivostyöntekijä, ilman liikettä elämä on hankalaa.
Mikäli kansakunnan tulevaisuuteen todella haluttaisiin panostaa, voitaisiin lisätä tunti liikuntaa jokaiseen koulupäivään. Se antaisi osaavalle luokan- tai liikunnanopettajalle paremmat keinot rohkaista vähemmän liikkuvia löytämään oman lajinsa ja ohjata innostuneita kohti yhä parempia suorituksia.
Jokapäiväisellä liikuntatunnilla saataisiin täyteen jo puolet kouluikäisten liikuntasuosituksessa. Lasten ja nuorten liikunnan asiantintijaryhmä suositus on, että kaikkien 7–18-vuotiaiden tulisi liikkua vähintään 1–2 tuntia päivässä monipuolisesti ja ikään sopivalla tavalla.
Päivittäisen liikuntatunnin lisäksi olisi jo aika niveltää liikunta- ja muut harrastukset osiksi koulupäivää aamu- ja iltapäivätoiminnan lisukkeeksi. Näin lapset saisivat harrastaa ilman että perheiden yhteinen aika iltaisin kuluu kuljetusralliin. Muutoksen voisi aloittaa esimerkiksi musiikista, jossa lapsia ohjaavat jo nyt palkatut ammattilaiset seurojen vapaaehtoisten sijaan.
On hienoa, jos opettaja voi löytää tulevia huippuja ja rohkaista heitä kohti ammattilaisuutta. Yhtä tärkeää olisi se, että jokaiselle jäisi liikunnasta – ihan samoin kuin mistä muustakin aineesta – elinikäinen ystävä.