Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja Juha Akkanen kirjoitti kestoaiheeksi muodostuneesta kysymyksestä Suomen kahtiajaosta. Akkanen totesi maaseutukaupunkien riutuvan, kun pääkaupunkiseutu ja länsirannikko imevät väestöä työn perässä. Akkasen mielestä tyhjeneviä seutuja on turha yrittää elvyttää, sillä ”hallituksen alueellisella elvytyksellä olisi yhtä pysyvä vaikutus kuin kaivoon kannetulla vedellä”.
Akkanen näkee muuttoliikkeen ongelmana sen, että pääkaupunkiseudulla on pula kohtuuhintaisista asunnoista.
On totta, että kaupungistuminen on maailmanlaajuinen ilmiö, jonka arvioidaan jatkuvan. Kun maaseutukaupunkien tyhjeneminen aiheuttaa mittavia yhteiskunnallisia ongelmia, niin poliitikkojen pitää tarttua niihin, eikä nostaa käsiään pystyyn niiden edessä. Yhteiskunnan tehtävänä on pyrkiä ennaltaehkäisemään lieveilmiöitä.
Eikä alueellinen elvytys ole niin tehotonta kuin Akkanen antaa ymmärtää. Ilman valtiovallan toimia Suomessa olisi tällä hetkellä vain yksi kasvukeskus, pääkaupunkiseutu. Kun yliopistoverkostoa sotien jälkeen laajennettiin Suomessa, luotiin samalla pohja kasvukaupungeille. Ilman vuonna 1958 perustettua yliopistoa Oulu olisi taantunut kituvaksi teollisuuskaupungiksi.
Muuttoliikettä kannattaa suitsia sekä maaseudun että pääkaupunkiseudun elinolojen parantamiseksi. Suomalaisten varallisuudesta suurin osa on kiinni asunnoissa. Meneillään on mittava varallisuuden siirtyminen pääkaupunkiseudulle. Maaseudun asunnon hinnalla ei saa Helsingistä juuri mitään. Vuokrien nousu puolestaan kurittaa helsinkiläisiä.
Vettä ei kannata kaivoon kantaa, mutta vahvuuksiin ja osaamiseen panostamalla on kehitykseen mahdollista vaikuttaa. On täysin mahdollista, että Pohjois-Suomen matkailun kasvussa on nähty vasta alkusoitto. Paljon toiveita herättänyt biotalous on sekin maaseudun varassa. Hyvinvoiva Suomi tarvitsee elävän pääkaupunkiseudun ja elävän maaseudun.