Keskustelu poronhoidosta käy kuumana Koillismaalla. Kiivaimmat vaativat porojen vapaan laidunoikeuden lopettamista ja porojen aitaamista. Poroista on tietyillä alueilla kiistatta haittaa maanviljelykselle. Poronhoitajat puolestaan sanovat, että porojen tarhauspakko lopettaisi elinkeinon.
Keskustelu aiheesta tuntuu kärjistyvän vuosi vuodelta.
Kun maa- ja metsätalousministeriö kertoi tekevänsä poronhoidon asemasta tutkimuksen, olivat toiveet korkealla. Vihdoin ulkopuolinen ja arvovaltainen taho, joka voisi tuoda keskusteluun uutta näkökulmaa kulmaa eipäs-juupas -väittelyn sijaan. Ministeriön linjaukset ovat keskeisessä asemassa, kun poroelinkeinoa luotsataan 2020-luvulle.
Ministeriöllä olisi ollut tilaisuus luodata tieteelliset mitat täyttävällä kyselytutkimuksella, mitä koillismaalla ajatellaan poronhoidosta. Erityisen kiinnostavaa olisi ollut, kuinka mittavana koillismaalaiset näkevät poronhoidon ongelmat. Toisten mielestä poronhoidon mielestä ongelmia vähätellään valtavasti, toisten mielestä liioitellaan valtavasti. Molemmat ääripäät tietysti mieluusti väittävät edustavansa kansan syvien rivien ääntä.
Ministeriön julkaisi porokyselyn, josta sanoi itse lähettämässään tiedotteessa, ettei kysely tuottanut tilastollisesti luotettavaa dataa. Nettikyselyn perusongelma oli se, että siihen saattoi vastata nimettömänä ja niin monta kertaa kuin kehtasi. Kuvaavaa on erään lukijan kommentti, jossa hän kertoi vastanneensa 50 kertaa.
Kun tutkimuksen tilastollisen osuuden luotettavuus on nolla, miksi edes julkaista sitä hämmentämään entuudestaan tulehtunutta tilannetta. Kyselystä olisi kannattanut julkaista pelkästään sanalliset mielipiteet poronhoidon haasteista ja mahdollisuuksista.
Tieteelliset mitat täyttävälle kyselytutkimukselle olisi huutava kysyntä. Jospa ministeriö ottaisi vahingosta opikseen ja tilaisi sen oikealta tutkimusyhtiöltä.