Kouluaikana luokkakaverit vaihtuvat useaan kertaan. Vähintään alakoulusta yläkouluun ja yläkoulusta lukioon vaihdettaessa. Joskus useammin.
Voi olla, että moni asia kouluajalta painuu unohduksen syliin, mutta hyvän luokkahengen muistaa. Hyvässä luokassa on oppimiseen kannustava ja rohkaiseva ilmapiiri. Ketään ei jätetä yksin. Ja jos on joutunut olemaan huonon luokkahengen luokassa, niin senkin kyllä muistaa.
Kouluterveyskyselyssä kysyttiin lasten kokemasta yksinäisyydestä. Hämmentävää tuloksissa on vaihtelu vuosiluokkien välillä Koillismaan kunnissa Kuusamossa, Posiolla ja Taivalkoskella.
Kyselyssä kysymys kuului: ”Onko sinulla tällä hetkellä todella läheistä ystävää, jonka kanssa voit keskustella luottamuksellisesti lähes kaikista omista asioistasi?”
Vuonna 2010 lähes joka viides Taivalkosken lukion ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelija kertoi, ettei hänellä ole yhtään läheistä ystävää. Vuonna 2013 kaikki lukiolaiset kertoivat, että heillä on ainakin yksi läheinen ystävä. ”Sama vuosiluokat eivät ole veljiä keskenään” -ilmiö näkyy Kuusamossa. Vuonna 2013 noin joka kymmenes lukiolainen kertoi yksinäisyydestään. Vuonna 2017 ei juuri kukaan (2 %).
Kyselyyn osallistui yläkoulun 8. ja 9. luokkalaiset, lukiolaiset ja ammattikoululaiset Koillismaalla. Pääasiassa koillismaalaisten lasten ja nuorten kokema yksinäisyys on vähentynyt. Ainoa poikkeus ovat Posion peruskoululaiset, joissa yksinäisten osuus on kasvanut viidestä prosentista (vuonna 2010-11) lähes 16 prosenttiin (2017).
Tutkimuksen mukaan suurimmalla osalla lapsista yksinäisyyden tunne on onneksi ohimenevää. Useimmiten paras kaveri löytyy ja tunne porukkaan kuulumisesta palautuu. Valtakunnallisesti yksinäisyys on enemmän poikien kuin tyttöjen ongelma. Sama suuntaus näkyy Koillismaalla.
Suuri vaihtelu vuosiluokkien välillä jää arvoitukseksi. Olisiko kyse vaikeasti määriteltävästä luokka- ja kouluhengestä, joka jostain syystä vaihtelee vuodesta toiseen?