Polttivatko saksalaiset vai venäläiset Kuusamon vanhan kirkon jatkosodan päättymisen jälkeen syksyllä 1944? Kysymys nousee säännöllisin väliajoin esille. Koillissanomien arkistosta aiheesta löytyy lukuisia juttuja vuosikymmenten varrelta.
Aihe kiinnostaa, koska kirkon tuho symboloi sodan tuhojen totaalista luonnetta. Edes kirkkoa eivät säästäneet, ajattelivat kotiin palaavat evakot mieli mustana. Sama kaiho on elänyt kuusamolaisissa näihin päiviin.
Aukotonta tietoa vanhan puukirkon viimeisistä hetkistä tuskin saadaan koskaan. Kuten historioitsija Marianne Junila sanoi Koillissanomien haastattelussa (23.2.2018): on hyväksyttävä se, että historiasta on useampia versioita.
Historiantutkimus pyrkii objektiiviseen puolueettomuuteen, mutta on aina jossain määrin subjektiivista. Tutkijat voivat esimerkiksi painottaa eri lähteiden merkitystä eri painoarvolla ja päätyä siitä syystä eri lopputulokseen. Asia ei ole ongelma, kunhan tutkija tuo painotuksensa esille. Näillä perusteilla päädyin tähän johtopäätökseen, jonka jälkeen valistunut lukija voi puntaroida tutkijan päätelmää.
Huonointa tutkimusta on se, jossa tutkija päättää lopputuloksen etukäteen ja huomioi ainoastaan omaa ennakkokäsitystään tukevat todisteet. Itse asiassa tällainen tutkimus ei ansaitse tutkimuksen nimeä ollenkaan. Kyseessä on kirjoitelma, fiktiota.
Kuusamon kirkon polttaja voi paljastua vain satumaisella tuurilla. Teoriassa on mahdollista, että Venäjältä löytyisi lähde, joka valottaisi asiaa. Venäjän sota-ajan arkistoihin ei ole suomalaisilta kaikilta osin pääsyä. Saksan arkistot on todennäköisesti kaluttu läpikotaisin.
Vallitsevan, ammattihistorioitsijoiden näkemyksen mukaan Kuusamon kirkon poltto oli saksalaisten tuhotyö. Myös ammattilaiset jättävät pienen todennäköisyyden sille, että tuho saattoi olla venäläisten tekosia. Lopullinen totuus odottaa löytäjäänsä.