Alle puolet kansalaisista luottaa kotikuntansa päättäjiin, kertoo Kunnallisalan kehittämissäätiön julkaisema tutkimus. Erittäin tai melko paljon päättäjiin luottaa 40 prosenttia, ei kovinkaan paljon 42 prosenttia ja 8 ei yhtään. Loput eivät osaa sanoa.
Luottamus oman kotikunnan päättäjiin on kasvanut vuodesta 2013. Silloin 36 prosenttia vastaajista ilmoitti luottavansa heihin.
Itselle epämieluiset päätökset ovat huonoin syy tuntea epäluottamusta päättäjiin. Demokratiassa päätökset tuskin koskaan ovat kaikille mieluisia, vaan kyse on ikuisesta ristikkäisten intressien ja arvojen yhteensovittamisesta. Valtuustoon valittu mukava naapurin Matti tai Maija joutuu valtuustokaudellaan tekemään ikäviä päätöksiä, jotka ovat perusteltuja, mutta eivät mieliksi kaikille. Tämä ei tee heistä epäluotettavia, vaan päin vastoin ryhdikkäitä vastuun kantajia.
Perinteisen näkemyksen mukaan kunnanvaltuustot ovat kunta pienoiskoossa. Päättäjät ovat sellaisia kuin kuntalaiset ovat halunneet ja ansaitsevat. Elävässä elämässä asia ei ole näin yksinkertainen. Kaikilla ei ole yhtäläistä mahdollisuutta, halua ja kykyä osallistua päätöksentekoon. Kuntademokratian toteutumisen kannalta osallistuminen vaaleihin ehdokkaana kiinnostaa valitettavan harvoja.
Demokratian toimivuus edellyttää paitsi hyvin valmisteltua ja läpinäkyvää päätöksentekoa, myös aktiivista kansalaisuutta, johon kuuluu esimerkiksi perustietous siitä, miten kunnallinen päätöksenteko toimii. Kun ihmisellä on hyvä yhteiskunnallinen yleissivistys, hän pystyy aidosti puntaroimaan eri vaihtoehtojen realistisuutta.
Tutkimuksissa tyytyväisyys kunnan palveluihin on suurempaa kuin luottamus päättäjiin. Tyytymättömyys päättäjiin johtuu kenties enemmän siitä, että asioiden pelätään kääntyvän huonompaan suuntaan kuin että asiat olisivat huonosti. Kun talous on kääntynyt nousuun, on kansalaisten luottamus kuntapäättäjiin jälleen kasvanut.