Taivalkosken seurakunta valmistelee taloutensa sopeuttamista. Suunnitelmissa on myydä omaisuutta ja leikata henkilöstömenoja osa-aikaistamalla henkilökuntaa (KS 5.10.).
Sopeutustarve johtuu siitä, että seurakunnan kulut eivät automaattisesti vähene, vaikka jäsenmäärä ja sitä myöten verotulot hiipuvat. Tilanne valitettavan tuttu monessa seurakunnassa ympäri Suomen.
Maaseutu- ja kaupunkiseurakuntien ongelma on sama, mutta syyt poikkeavat toisistaan. Helsingissä on alueita, joilla alle 40 prosenttia kuuluu luterilaiseen kirkkoon. Pääkaupunkiseudun paisuminen ei sada kirkon laariin.
Maaseudulla seurakuntalaiset vähenevät luonnollisen poistuman kautta, kun seurakuntalaisia kuolee enemmän kuin seurakuntaan syntyy vuoden aikana. Muuttotappio vie verotuloista osansa. Koillismaalla kirkkoon kuuluu edelleen noin 90 väestöstä. Yli 80-vuotiaista kirkon jäseniä ovat lähes kaikki.
Suomen luterilaisten seurakuntien yhteenlasketun kirkollisveron määrässä (vuoden 2016 rahassa mitattuna) saavutettiin korkein lukema vuonna 2009. Sen jälkeen seurakuntien verotulot ovat vähentyneet keskimäärin prosentin vuodessa.
Taivalkosken seurakunta on myymässä pappilaa, joka on vuokrattu kunnalle. Seinistä luopuminen on viisasta niiltä osin kuin ne ovat vajaakäytöllä.
Vuosikymmenten ja -satojen saatossa seurakunnille on kertynyt mittava kiinteistöomaisuus, josta osasta on muodostunut taakka. Seurakunnat luopuvat mieluusti esimerkiksi kaukana sijaitsevista leirikeskuksistaan.
Loputtomasti eivät seurakunnat voi talouttaan sopeuttaa ilman, että perustoiminta alkaa nilkuttaa. Oulun hiippakunnan piispa Samuel Salmi on kehottanut seurakuntiaan panostamaan nuorisotyöhön kirkon tulevaisuuden varmistamiseksi.
Kirkon kannalta haasteellisin ryhmä ovat nuoret aikuiset. Heille kirkon pitäisi näyttäytyä nykyistä tärkeämpänä. Taivalkoskella 70 prosenttia 30-34-vuotiaista kuluu kirkkoon. Kuusamossa kolme neljästä.