Taivalkosken kunta palkitsee kannusterahalla niitä opiskelijoita, jotka pitävät kirjansa vanhassa kotikunnassa, vaikka muuttavat muualle opiskelemaan (KS 5.3.2018). Hyöty on molemmille. Opiskelija saa noin 300 euron kannusterahan. Kunta saa pitää kirjoillaan enemmän asukkaita.
Kun valtionosuuksia maksetaan väkiluvun mukaan, hyötyy Taivalkoski kunta rahallisesti. Valtionosuuksia maksetaan asukasta kohti paljon enemmän kuin opiskelijastipendin verran.
Taivalkosken käyttämä kannusteraha on kunnissa harvinainen, mutta ei ainoa laatuaan. Lapsuuden ja nuoruuden kotikunnan kädenojennus on paitsi rahallinen, myös henkinen. Se toivottavasti saa lähtijän tuntemaan kotiseuturakkautta entistä kotipaikkakuntaa kohtaan.
Muuton vastaanottavissa kunnissa, yleensä suurissa kasvukeskuksissa, ilmiötä ei todennäköisesti pidetä kovin suotavana. Kaupungista katsottuna entinen kotipitäjä pitää vippaskonstilla asujan itsellään, vaikka tosiasiallisesti asuu ja käyttää palveluja muualla. Ilmiö on sikäli marginaalinen, ettei se ole herättänyt kummemmin keskustelua. Sitä paitsi kaupungeilla on myös keinonsa houkutella opiskelijoita omille kirjoilleen.
Opiskelijat ovat voineet muuttaa kirjansa opiskelukaupunkiinsa vuoden 1994 kotikuntalain myötä. Sitä ennen opiskelijat pysyivät kirjoilla lähtökunnissaan. Kotikuntalain muutos oli yksi syy, miksi maaseutukuntien väkiluvut kääntyivät voimakkaaseen laskuun 1990-luvun puolivälissä. Toinen ja tärkein syy oli, että lama hellitti ensin kaupungeissa, joihin alkoi virrata väkeä. Muuttoliike on jatkunut näihin päiviin.
Nuorille maksettava kannusteraha on Taivalkosken keino pysyä poismuuttavien nuorten mielessä. Tavasta ei ole syytä luopua.
Laskelmia kuntien välisestä reiluudesta voi tehdä monella tapaa. On syytä huomata, että maaseutukunnat maksavat nuortensa koulutuksen parikymppiseksi. Työikäisenä useimmat maksavat veronsa kaupunkeihin.