Paanajärven kylä itäisessä Kuusamossa oli aikanaan vilkas asuinpaikka (ei pidä sotkea karjalaiseen Paanajärven kylään Vienan Kemijoen varrella). Vielä 1930-luvun lopulla kylässä asui noin 700 ihmistä. Jo vuosikymmeniä aikaisemmin Paanajärvestä oli tullut tärkeä matkailukohde, jossa vieraili muun muassa taiteilija Axel Gallén (myöhemmin Akseli Gallen-Kallela).
Toisen maailmansodan pyörteissä asukkaat evakuoitiin ja kylä poltettiin. Rauhassa Paanajärvi menetettiin silloiselle Neuvostoliitolle ja asukkaat asutettiin muualle. Entisestä vireästä kylästä ei jäänyt jäljelle juuri muuta kuin suomalaisasutuksen kivijalkoja. Muuten alue sai olla omassa rauhassaan vuosikymmeniä ilman asukkaita.
Alueen erikoinen luonto sai aikaan sen, että Paanajärvelle perustettiin kansallispuisto vuonna 1992. Se on yhteydessä Suomen puolella Oulangan kansallispuistoon.
Paanajärven kansallispuisto on sijaintinsa puolesta sellaisessa paikassa ja vaikeiden liikenneyhteyksien päässä, että se on melkoinen este puistossa käynneille niin Venäjältä kuin Suomen puoleltakin. Matkaa Pääjärven kylästä Paanajärven itäpäähän on kuutisenkymmentä kilometriä ja matkaan kuluu aikaa useita tunteja huonoa tietä pitkin. Tämä rajaa käyntejä ja vierailut puistossa lasketaan vuosittain vain muutamissa tuhansissa.
Viime vuosina Paanajärven historiaa on ruvettu elävöittämään venäläis-suomalaisin yhteisvoimin. Vanha Arolan tila nousee pikku hiljaa pystyyn ja pihapiirissä on nyt neljä rakennusta. Aikanaan rakennuksia on ollut 16 ja hahmotelmissa on jopa kaikkien rakennusten pystyttäminen, mutta rahapula ainakin Venäjän puolella on esteenä (KS. 12.1.2017).
Paanajärven puisto kaipaa lisäksi kipeästi kunnon majoituspaikkoja ja tiestön parantamista. Vaikka venäläiset eivät haluakaan puistoon massaturismia, peruspalvelutason nostoa kaivataan.
Suurena haaveena suomalaisille ja länsimaisille matkailijoille on puistoon pääseminen suoraan Oulangan puistosta vaikkapa veneellä. Tämä saattaakin joskus toteutua, jos puistot hyväksytään joskus Unescon maailmanperintökohteeksi.