Paa­na­jär­vel­tä läh­te­neen Pauli Pa­lo­nie­men ta­ri­nas­ta ei kään­tei­tä puutu: eva­kos­sa, so­ta­lap­se­na, mink­ki­tar­haa­ja­na, suur­per­heen isänä ja toi­mi­tus­joh­ta­ja­na – nyt hän on kir­joit­ta­nut elä­mäs­tään kirjan

Pauli Paloniemi uuden kirjansa kanssa. Seinällä Paanajärven paimenpoika.
Pauli Paloniemi uuden kirjansa kanssa. Seinällä Paanajärven paimenpoika.
Kuva: mikko halvari

Kuusamolainen Pauli Paloniemi on pannut elämäntarinansa kirjan muotoon. Se nimi on ”Paimenpoika Paanajärveltä”.

– Parisenkymmentä vuotta tässä on ollut sellaista kypsyttelyä ja viimeisten runsaan kymmenen vuoden aikana olen tehnyt muistiinpanoja. Ei niistä alunperin pitänyt mitään kirjaa tulla, mutta suku yllytti kirjan tekoon ja nyt se on valmis. Minulla on tarkka muisti ja kirja perustuu tosiasioihin, ei mielikuvitukseen.

Paloniemi on syntynyt Paanajärvellä 22. kesäkuuta 1934. Hänellä on lapsuuden muistikuvia syntymäpaikastaan ennen kuin sieltä jouduttiin evakkoon talvisodan alla 1939. Lähtö oli kiireinen ja aikaa annettiin vain puoli tuntia. Tavarat jäivät sinne ja ne paloivat, kun suomalaiset polttivat talot.

Tätä nykyä Kuusamon keskustassa asuvan Paloniemen omakotitalon seinää koristaa Paanajärven Paimenpoikaa kuvaava taulu. Alkuperäisen tekijän eli Akseli Gallen-Kallelan mallina Paanajärvellä vuonna 1892 oli 16-vuotias Adolf Pesonen ja hänen veljensä Antti. Adolf Pesonen oli Pauli Paloniemen Jenni-äidin isä.

Sodan jälkeen Paloniemi ilmoittautui sotalapseksi Ruotsiin. Hän vietti ajan Halmstadissa Svenssonien perheessä, jossa eli kolmatta vuotta ja oppi ruotsin kielen.

– Koulussa opin muun muassa ruotsiksi kertotaulun, ja siitä on seurannut, että ajattelen kertotaulun vieläkin ruotsiksi.

Paloniemi kertoo käyneensä myöhemmin kerran Halmstadissa, noin parikymmentä vuotta sitten.

– Vanhemmat olivat jo kuolleet, mutta tapasin perheen Elsa-tytön, joka kyllä muisti minut hyvin.

Aikanaan Paloniemi kävi Pudasjärven maamieskoulun ja sen jälkeen Hyvinkään maatalousopiston ja valmistuttuaan palasi takaisin Kuusamoon Syrjäsuolle maanviljelijäksi. Olipa välillä maatalousneuvojanakin. Pudasjärven koulusta löytyi myös tuleva vaimo Inkeri ja häitä vietettiin 1961.

Kuusamossakin innostuttiin 1960-luvulla minkkitarhaukseen ja perustettiin oikein Minkki- ja vihannesosuuskunta, jota Paloniemi alkoi vetää. Kuusamoon syntyi tuolloin noin 40 minkkitarhaa ja myös vanha elinkeino eli ryvässipulin kasvatus nousi uudelleen kukoistukseen. Peräti 35 viljelijää tuotti sipulia.

Paloniemi on ennättänyt olla elämänsä aikana monessa mukana: viljelijänä (muun muassa Syrjäsuolla kasvatettiin mansikoita) maatalousneuvojana, (Taivalkoskellakin jonkin aikaa), yrittäjänä, vakuutusten myyjänä, suurperheen isänä ja kasvattajana. Väliin tuli asuttua Raahessa, mutta veri veti takaisin Kuusamoon.

Näiden lisäksi hän on ennättänyt olla myös erilaisissa luottamustehtävissä muun muassa Taivalkoskella ja Kuusamossa kunnanhallituksessa sekä seurakunnan valtuustossa ynnä Rauhanyhdistyksessä ja Invalidien yhdistyksessä. Näistä kaikista vaiheista kirjassa kerrotaan.

Paloniemi jäi eläkkeelle Koilliskuntain Lähivakuutuksen toimitusjohtajan tehtävistä 1996. Tämänkin jälkeen on riittänyt erilaista puuhaa kuten pienimuotista viljelyä, marjastusta, kalastusta ja talvella tietenkin hiihtoa. Kirjassa kerrotaan myös Amerikan matkasta vuonna 2003 pojan luo. Hän oli siellä Nokian hommissa.

Muistelmateos on mukavasti kirjoitettu ja se kertoo nimensä mukaisesti henkilöstä itsestään ja sattumuksista, mitä hänen kohdalleen on sattunut. Mutta vaikka ei tuntisi kirjoittajaa henkilökohtaisesti, kirjasta löytyy kiinnostavia tietoja Koillismaan elämästä laajemminkin pitkältä aikajaksolta, aina 1930-luvulta lähes tähän päivään. Maailma on muuttunut paljon tuona aikana! Kirjaa on saatavilla Kuusamon Prismasta.

”Koulussa opin muun muassa ruotsiksi kertotaulun.
!Peräti 35 viljelijää tuotti sipulia.
Ilmoita asiavirheestä