Mustavalkoisesta kuvasta katsoo takaisin hymyilevä vaalea nainen. On helppo uskoa, että kuvassa oleva Kalle Päätalon vaimo, Leena, on ollut tarmonpesä, miehensä kannustaja, muusa ja täydellinen vastakohta ensimmäiselle vaimolle. Sellaisena hänet esiteltiin vuonna 2008 ilmestyneessä Päätalo-elokuvassa.
– Kuulin myöhemmin, että Leenassa oli enemmän särmää. Heidän lapsensa sanoi, että äiti ei ollut ihan niin pliisu kuin elokuvahahmoni, Susanna Mikkonen kertoo katsoessaan Päätalo-keskuksesta Taivalkoskelta löytyvää kuvaa.
Samaa kuvaa hän silmäili valmistautuessaan esittämään Kalle Päätalon Leena-vaimoa. Kallena nähtiin Kai Lehtinen.
Päätalo-keskuksesta löytyy muun muassa kyseinen dvd. Siellä on paljon muutakin Päätaloon liittyvää rekvisiittaa, kuvia ja näköistyöhuone. Susanna Mikkoselle ne kaikki ovat uutta.
– En ole koskaan käynyt täällä, hän myöntää.
Vaikka Taivalkoski on yhtä kuin Päätalo, ei paikkakunnalla syntyneellä Mikkosella ollut kirjailijan tuotantoon mitään suhdetta ennen roolejaan. Eikä hän vieläkään tunnustaudu tuotannon suureksi asiantuntijaksi.
– En ole lukenut Päätalon tuotantoa kannesta kanteen. En voi siis mennä tietovisaan nippelitiedosta.
Kippurakärkikengät ja vanhat vaatteet ovat 16-vuotiaasta Susanna Mikkosesta kauniit päällä. Kokkitytön rooli on pieni Mikko Niskasen ohjaamassa Elämän vonkamies -elokuvassa, joka perustuu Päätalon romaanisarjaan Juuret Iijoen törmässä.
Elokuvassa Susanna vain vilahtaa, mutta televisiosarjassa oli repliikkejäkin. 16-vuotiaalle lukiolaiselle, Susanna Mikkoselle, roolin merkitys on kuitenkin suuri.
Etenkin Mikko Niskasen ohjaajatyöskentely tekee vaikutuksen.
– Se oli niin tarkkaa ja jokainen yksityiskohta oli mietitty. Saatettiin esimerkiksi vaihtaa hiusnauha, koska se oli liian nykyaikainen.
Kuvataiteista työtä kaavaillut, kaikenlaista urheilua ja musiikkia harrastanut sekä partiota ja tyttökerhoja ohjannut lukiolainen päättää, että hänestä tulee näyttelijä ja perusta kavereineen teatterikerhon Taivalkoskelle.
Helsinkiin lukion jälkeen muuttaneella Susannalla oli vain yksi päämäärä: päästä teatterikorkeakouluun.
– Se oli sellainen asia, joka vain täytyi saavuttaa. Mikään muu ei tuntunut enää merkitykselliseltä.
Lukion jälkeen Susanna kävi vuoden mittaisen näyttämötaiteen linjan Lahden kansanopistossa ja teki pikkurooleja tv-tuotannoissa ja näytteli Kellariteatterissa. Teatterikorkeakoulun ovet pysyivät kiinni vuosia, vaikka Susanna pääsikin pääsykokeissa lähes viimeisiin vaiheisiin.
– Mietin, että jos elämä meneekin niin, että ei saa sitä mitä kaikista eniten haluaa.
Tulevaisuutta ajatellen Susanna opiskeli vuoden lastentarhaopettajaopistossa ja kaksi vuotta Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksessa. Viidennellä yrittämällä hänet toivotettiin tervetulleeksi teatterikorkeakouluun.
– Nyt kyllä välillä mietin sitä sinnikkyyttä ja voimakasta paloa. Ei enää ole mihinkään niin suurta paloa. Ehkä se liittyi nuoruuteen, mutta oli vain voimakas tarve saavuttaa se.
Susanna sai haluamansa. Pääsi tekemään näyttelijäntyötä ja oli perustamassa Teatteri Takomoa. Ensimmäisen kerran hän mietti 10 vuoden jälkeen, että jatkaako samaa polkua. 20 vuoden jälkeen hän päätti, että ei jatka.
Lapsena Susanna sanoi, että hänestä tulee apteekkari.
– Minusta apteekeissa tuoksui aivan ihanalle, tuoksut olivat tosi kiehtovia. Nythän niissä ei tuoksu enää mikään. Kaikki hajut ovat tiiviisti suljettu purkkeihin, Susanna naurahtaa Taivalkoskella ensimmäisen kotinsa luona.
Tuolloin rivitalon piha oli lintukoto, jossa 5-vuotias Susanna leikki isosiskonsa ja naapurin tyttöjen kanssa. Uskoi, kun isommat lapset kertoivat junarataa rakennettavan rivitalon pihalle saakka ja laittoi kielensä pakkasella lipputankoon, koska sisko käski.
– Ja tästä meijeristä saimme aina hakea jäätelöä. Istuttiin tässä pihalla yöpaita päällä ja syötiin eskimoita, Mikkonen hymähtää.
Nyt hän katselee vanhan meijerin rapistunuttu pintaa. Häntä kiinnostaa vanhat rakennukset ja pintaan jääneet elämän vuosirenkaat, kunhan rakennuksista pidetään huolta.
Silmät rakentamistekniikalle ovat avautuneet vasta muutamia vuosia sitten.
– Jos joku olisi sanonut minulle nuorena, että päädyt rakennusalalle, en olisi uskonut.
Lähteminen Takomosta oli kolme vuotta sitten oikea ratkaisu Susannalle. Hänellä ei ollut sille enää mitään annettavaa.
Nuoruuden maalausharrastus pyrki pintaan ja Susanna kävi seitsemän kuukauden maalauskurssin.
– Maalaan ihan harrastuksena. Haluan pitää sen tulosvastuuttomana, näyttelyihin maalaava ja tilaustöitä tekevä Susanna kertoo.
Sattuman kautta Susanna ajautui asiakaspalvelutyöhön. Hän oli suunnitellut sellaiseen hakeutumista ja ystävän kaverilla oli paikka auki asiakaspalvelutyössä rakennusalalla.
– Pian huomasi, että haluaa ymmärtää kieltä, jota käytetään. Ala alkoi kiinnostaa niin paljon, että halusi ymmärtää termistön, jota työmaakokouksissa käytetään.
Susanna opiskeli rakennuspiirtäjäksi työn ohessa. Kiinnostus kasvoi ja hän pyrki Hämeen ammattikorkeakouluun opiskelemaan rakennusinsinööriksi. Opiskeluita on nyt takana puoli vuotta. Ensin rakennusfysiikka sai aivot jumiin.
– Nyt tuntuu siltä, että jos jotain tekee, miksi sitä ei tekisi niin kybällä ja niin täysillä kuin kykenee.
Sillisalaatilta, siltä Susanna uskoo hänen urapolkujensa ja töiden näyttävän jonkun muun mielestä, mutta hänelle kaikki on selkeää. Luova puoli elää hänessä yhä maalaamisen kautta, mutta rakennusala on sitä konkretiaa, jota hän kaipaa elämäänsä.
Eikä Susanna ole hylännyt näyttelemistä kokonaan. Hän on tehnyt pieniä kuvauskeikkoja esimerkiksi kesällä. Ja tänä talvena hän tekee ensimmäisen teatteriroolinsa kuuteen vuoteen Helsingin kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä esitettävässä Nukkekoti 2:ssa.
Näyttämöiden sijaan arki on nyt kuitenkin YIT:llä asiakaspalveluvastaavan tehtävissä ja neljän vuoden aikana ilman paineita suoritettavissa opinnoissa.
– Ajattelen, että kyllä minulla voi olla vielä 20 vuoden ura edessä. Kyllä minä aion tehdä tästä uran.
Susanna Mikkonen täytti tammikuussa 50 ja nyt hänellä on nyt aivan uudenlainen elämännälkä.
– En todellakaan haaveile eläkepäivistä! Tiedän, että monet ikäisistäni kavereista feidaa jo töitä pois. Minä ajattelen päinvastoin. Tämä voi loppua milloin vaan, niin teen sitten mieluummin sata lasissa.
Susanna Mikkonen on taivalkoskelaislähtöinen näyttelijänä.
Hän on näytellyt muun muassa Kalle Päätalo -elokuvassa, perustanut Helsinkiin Teatteri Takomon ja toiminut 10 vuotta Nelosen sääankkurina.
Mikkonen vaihtoi alaa muutama vuosi sitten. Aluksi hän opiskeli rakennuspiirtäjäksi työn ohessa vuosi sitten. Nyt hän työskentelee YIT Talon Tekniikka OY:ssa asiakaspalveluvastaavan tehtävissä ja opiskelee rakennusinsinööriksi.
Tänä talvena hän tekee ensimmäisen teatteriroolinsa kuuteen vuoteen Helsingin kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä esitettävässä Nukkekoti 2:ssa.
Mikkonen lähti Taivalkoskelta lukion jälkeen ja asuu nykyään Helsingissä.