Päätalon kirjallisuus voi vaikuttaa yllättävästi, selvisi Päätalo-viikon pääjuhlassa. Lähes täydelle yläkoulun salille lukijapuheenvuoron pitäneet Anna-Leena Jalava, Jukka Takalo ja Teemu Keskisarja kertoivat omia esimerkkejään siitä, millainen vaikutus oikeaan aikaan koetulla kirjallisuudella voi olla.
Jalavan myyntitiskin takana kasvaneeksi itsensä määrittelevä Anna-Leena Jalava on nykyään Gloria-lehden toimituspäällikkö. Jalava vertasi Päätaloa oman aikansa sosiaaliseen mediaan (some). Hänen mukaansa niin nykyisessä some-ajassa kuin tuolloinkin tärkeintä oli tarinoida ja tehdä julkiseksi tekemisen tapoja ja tavallista elämää. Myös tuolloin ja nyt käytiin ja käydään rajanvetoa siitä, mikä on julkista.
Jalava uskoo, että Päätalon kirjallisuudella on todella hyvä tulevaisuus.
– Some on opettanut meidät janoamaan yhä enemmän rehellistä, omakohtaista tarinointia.
Muusikko Jukka Takalolle Päätalo on ollut esimerkki siitä, kuinka omia unelmia tavoittelemalla voi päästä ryysyistä rikkauksiin. Kirjailijasuuruus on antanut myös mallin, kuinka oma ja yksityinen, mutta tarkkaan kerrottu voi toimia laajalle ihmisjoukolle.
– Yksilön kokemus voi muuttua yleiseksi, ymmärrettäväksi missä vaan.
Esimerkkinä tällaisesta kertomistavasta mies esitti Aknestik-yhtyeensä suosituimman kappaleen Suomirokkia.
Martinniemestä kotoisin oleva Takalo esiintyi Taivalkoskella kuin Päätalon Martinniemen mies, joka kirjoissa esitteli kondomeja ja kertoi naisen sukupuolielimistä. Takalo pysytteli kuitenkin miehen sukupuolielimissä.
Yleisö hykerteli ja hytkyi penkeillään, kun Takalo esitti kuplettilaulunsa Oodi mulkuille. Myös yleisö pääsi laulamaan mukana kertosäkeessä ”mulkuille” ja se kuulosti lähestulkoon puhdasveriseltä mieskuoroesitykseltä.
Vain yksi yleisön edustaja poistui laulun aikana – liekö protestimielessä?
Murhaajista ja muista rikollisista kansantajuisesti kirjoittaneelle historioitsijalle Teemu Keskisarjalle Päätalon kirjallisuus on kääntänyt koko elämän suunnan. Hän kertoi kuinka oli kasvanut työtä vieroksuvissa piireissä, kun päätyi kioskinpitäjän sinnikkään suosittelun myötä lukemaan päätaloja. Tarkat työn kuvaukset ja ihmisen arvostaminen työn tekemisen kautta olivat – toki seksikertomusten ohella – hänelle kirjoissa kaikista tärkeimpiä.
– Tuo työ kuulostaa mielenkiintoiselta, pitääpä kokeilla, Keskisarja oli ajatellut ja mennyt töihin.
Hän pääsi kalusteasentajaksi ryskähommiin ja viihtyikin niissä pari vuotta. Ura ei kuitenkaan urjennut kuten Kallen aikoina rantemiehestä rakennusmestariksi, sillä keittiökaappien kokoaminen ylitti Keskisarjan mukaan hänen älynsä.
– Aloin miettiä, miten pääsisin elämässä helpommalla. Yli 30-vuotiaana pääsin yllättäen Helsingin yliopistoon lukemaan historiaa. Se oli helpompaa kuin kalusteasentaminen, nopeasti maisteriksi lukenut ja tohtoriksi väitellyt Keskisarja sanoi.
Hän ei kuitenkaan hylännyt Päätaloa, vaan löysi kirjat uudestaan akateemisena historioitsijana.
– Historioitsijalle tärkeää ei ole vain laatu vaan myös määrä. Iijoki-sarjan ansiosta 1920-luvun Koillismaan elämästä tiedetään enemmän kuin koko keskiajan Suomesta.
Tilaisuuden juonsi Kalle Päätaloseuran puheenjohtaja Raimo Aro ja kunnan tervehdyksen toi kunnanhallituksen puheenjohtaja Tuomo Horsma.
Juhlassa esiintyi myös Kansalaisopiston lauluyhtye. Se esitti Häämuistojen valssin sekä ensiesityksen Veijo Jussilan sanoittamaan ja Kari Alajuuman säveltämään Koillisen ukkoon.
– Koillisen ukko on semmoinen jehu / se ei akkaansa ääneen kehu / Niin se on / Vaimonsa hiuksia silittää / tunteitansa tilittää.
Hiljaisuus oli hiiskumaton voimallisen esityksen aikana, kunnes kuului kuiskaus:
– Pitääkö mun nyt silittää?
Päätaloviikon huomionosoitukset
Päätalo-Naatikan nimi ja arvo: Matti Puolitaival
Päätalo-standaari: Kati Haapasalo ja Aini Vääräniemi
