Kalle Päätalon lapsuudenkoti toimi paikkana, kun perinteinen kulttuuriviikko avataan juuri nyt. Paikalle oli kokoontunut etenkin tosifaneja. Kallioniemi on monelle fanille eräänlainen pyhiinvaelluskohde.
– Monet heistä suutelevat maata portilla tai itkevät. Monet kävelevät suoraan uunin luokse. Moni tuntee tämän paikan läpikotaisesti, vaikka ei ole koskaan käynyt täällä, Kallioniemen opas Aini Vääräniemi kertoo.
Kallioniemellä käy vuosittain nelisen tuhatta Päätalon lukijaa.
– Moni tulee etsimään tänne itseään ja omaa lapsuuttaan, Vääräniemi valottaa.
Mikä Päätalon tuotannossa sitten koukuttaa niin, että se pitää fanit tiukasti otteessaan?
– Kalle on kirjoittanut niin elävästi. Kun luet Kallen tuotantoa, se on niin elävästi, että täällä pystyy elämään sen todeksi, kahdeksatta kesää oppaana toimiva Vääräniemi kertoo.
Eräs avajaisissa mukana olleista tosifaneista on Iisalmelta kotoisin oleva Leevi Halonen, joka on kulkenut Päätaloviikoilla 1980-luvulta lähtien lähes joka vuosi.
Alunperin mies koukutti Päätalon tuotantoon vuonna 1974 luettuaan Päätalon Mustan lumen talvi -teoksen kirjan.
– Siitä se sitten alkoi. Sen jälkeen olen lukenut jokaisen kirjan 15 kertaa.
Halosta viehättää Päätalon tyylissä se, että hän kirjoittaa asiat kuten ne ovat ja teksteihin on helppo samaistua,
– Kun se kirjoittaa totta. Varsinkin Mustan lumen talvi, kun 1969 oli kova työttömyysvuosi. Satoi mustaa lunta. Ihmiset lähtivät Ruotsiin. Se oli ihan kuin meikäläisen elämä Savossa.