Päätös leimikon eli hakattavaksi merkatun metsän päätehakkuusta on yksin metsänomistajalla. Pohjois-Pohjanmaan Metsäkeskuksen alueyksikön metsäneuvoja Veijo Nivalan mukaan Metsäkeskuksen asiakkailleen kuluvana kesänä jakamat ja joissain kuusamolaissa metsätalouksissa ihmetystä herättäneet päätehakkuuehdotuskirjeet ovat nimenomaan ehdotuksia, eivät kiveen hakattuja päätöksiä metsien kohtaloista.
– Enimmäkseen on saamamme yhteydenotot ovat olleet myönteisiä. Moni metsiä täältä omistava asuu etelässä, eikä tunne tarkkaan metsiensä tilaa. Siksi suosituksiimme suhtaudutaan hylkäämisen sijaan ennemmin asenteella, ”Selvä, tässä suositukset. Miten lähdemme toteuttamaan niitä?”
Nivalan mukaan Metsäkeskus on jakanut Pohjois-Kuusamon alueen metsäomistajille noin 1 500 hoito- ja hakkuuehdotusta kuluneen kesän aikana.
Kuusamolaiselle Tauno Sillanpäälle kolahti hakkuuehdotuskirje postiluukkuun kesäkuun 11. päivä. Ihmetys oli suuri, kun Sillanpää katsoi kirjeestä löytyvää karttaa, jossa näkyi hänen Harjasuvannon metsäpalstansa päätehakkuuehdotuksineen. Kirjeestä sai nimittäin kuvan, että metsä lyötäisiin matalaksi aivan Kitkajoen varteen saakka.
– Yllätyin, että voidaanko hakkuualue noin vain ulottaa maisemallisesti tärkeään rantaan saakka. Se on varma, etten mitään hakkuita palstallani tee, mutta miten on muiden metsänomistajien päätösten laita, jotka ovat vastaavia kirjeitä saaneet?
Harjasuvannon metsäpalstalla ei syytä huoleen kuitenkaan ole, vaikka kirjeen kartassa päätehakkuualue rantaan ulottuukin. Nivalan mukaan maisema-arvot otetaan huomioon metsälaissa, jossa määritellään erityisen tärkeät elinympäristöt. Sillanpään palstalla kyseisiä kohteita on useita ja kyseiset kohteet tarkastetaan myös muiden metsien kohdalla.
Lue lisää perjantain lehdestä.
Metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä
Lähteiden, purojen, norojen ja pienten lampien välittömät lähiympäristöt.
Ruoho- ja heinäkorvet, saniasikorvet sekä lehtokorvet ja lapin läänin eteläpuoliset letot.
Ojittamattomien soiden pienet kangasmetsäsaarekkeet.
Rotkot ja kurut.
Jyrkänteet välittömine alusmetsineen.
Kitu- ja joutomaiden hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot ja rantaluhdat.