Kuusamon Noukavaaran koulun lakkauttamisaikeesta noussut kapinaliike osoittaa jälleen, kuinka ahtaassa raossa poliittiset päättäjät ja virkamiehet toimivat. Eikä Noukavaara ole ainut esimerkki Koillismaalla. Samaa keskustelua käydään Posiolla Kuloharjun koulun kohtalosta.
Koulukeskusteluihin ja vastaaviin kuuluu, että erilaisia lukuja säästöistä heitellään ilmaan, ja sitten kiistellään niiden oikeellisuudesta.
Noukavaaran tapauksessa koulun puolustajat huomauttavat 70 000 euron säästön olevan mitättömän pienen summan kaupungin noin 86,5 miljoonan euron budjetissa. Virkamiesten mukaan säästö on mainittua summaa suurempi, kun mukaan lasketaan kaikki kulut.
Kuloharjun osalta kiistellään koulukuljetusten matkakustannuksista ja matkojen pituudesta muun muassa.
Kuusamossa oli sotien jälkeen toiminnassa enimmillään lähes 70 koulua. Perimätieto muistaa viime vuosikymmeniltä vain yhden koulun lakkautuksen ilman kyläläisten jonkinasteista vastarintaa. Kiitämän koulusta todettiin sopuisasti, että lapset ovat loppuneet, koulu joutaa mennä.
Kuusamossa kyläkouluja on jäljellä kahdeksan, ja kohta kenties kaksi vähemmän. Posiolla kaikki lapset mahtuvat pian samaan kouluun kuntakeskukseen Aholaan.
Kouluverkko on supistunut rajusti, koska suomalainen yhteiskunta on kokenut rajun muutoksen vanhan maatalousyhteiskunnan murruttua. Ihmiset ovat muuttaneet kylistä kuntakeskuksiin, alueellisiin keskuksiin ja etenkin yliopistokaupunkeihin.
Koillismaalla kasvava vanhusväestö on tosiasia, joka ei tule kierretyksi. Perusturvan palveluihin on löydyttävä rahaa. Menot ovat valtaosaltaan lakisääteisiä, ja lisäksi hätä ei katso kunnan kassavaroja.
Talousviisaiden mielestä Suomella on edessään pitkä hitaan kasvun kausi. Kuntatasolle vietynä se tarkoittaa, että verotulojen kasvaessa hitaasti on menojen kasvun oltava yhtä hillittyä. Kuluvan vuosikymmenen suurin haaste on siinä, miten tämä yhtälö ratkaistaan niin, että lapset ja vanhukset saavat ihmisarvoisen kohtelun, ja samalla pystytään investoimaan tulevaisuuden rakentamiseksi.
Ikääntymisen haaste ja kiristyvä kuntatalous ovat iso kuva, jonka varjossa tehdään pienempiä, vaan ei merkityksettömiä päätöksiä vaikkapa kyläkoulujen kohtalosta.
Rahaa osaa jakaa jokainen, mutta entäpä kun jaettavana on niukkuutta. Tekivätpä kansan valitsemat päättäjät Noukavaaran ja Kuloharjun koulujen suhteen niin tai näin, niin jälkipuheita piisaa osalla porukasta.
Asiansa osaavalla luottamushenkilöllä on viisas mieli ja lehmän hermot.