Kuusamolaiset Martta ja Kalervo Saapunki aloittivat lomalaisten majoittamisen pihapiirissään Saapunkijärven rannalla vuonna 1990. Karjanpito ja perunanviljely ovat pihasta jo loppuneet, mutta mökkivuokraus pysynyt ja kasvanut vastarannalle saakka. Vakioasiakkaissa on sekä koti- että ulkomaisia perheitä ja pariskuntia, jotka käyvät ”joka kerta pirtissä asti”.
Sodan jälkeen rakennetun maalaispirtin seinällä on perheen viiden tytön ylioppilaskuvat ja kuvia lapsenlapsista. Niitä ovat monet laskeneet, sanoo Martta Saapunki.
– Talon töitä meillä ei enää ole tarjolla harrasteeksi, mutta kahvilla käytetään.
Pitkäaikaisimmat vakiovieraat ovat käyneet Saapungin Lomien mökeillä vuosittain toistakymmentä vuotta. Siinä on päästy seuraamaan lasten kasvamista puolin ja toisin ja ikäännytty yhtä matkaa.
– Yhden kuopiolaisen perheen pojat olivat ihan taaperoita, kun tulivat ensimmäisen kerran jouluksi. Nyt ovat niin pitkiä miehiä, että hyvä kun ovesta sopivat kulkemaan ja viime jouluna oli morsiankin matkassa.
Kun on ollut pitkään alalla, tulee sekin eteen, että 17:nä vuotena peräkkäin paikkaansa pitänyt varaus peruutetaan.
– Ranskalainen pariskunta sanoi mökkiä toiseksi kodikseen. He olivat meillä joka vuosi kevättalvella kuukauden, kunnes tulivat niin vanhaksi hekin, etteivät sitten päässeet enää tulemaan.
Yli 70-vuotiaat Saapungit eivät puhu kieliä, mutta se ei ole ollut koskaan kanssakäymisen este
– Aina sitä pärjää, kun taloon asti pääsee. Opastaminen puhelimessa on ainut hankala paikka, sanoo Martta Saapunki.
Pitkään tulkkauksesta huolehtivat lapset. Oikeastaan huolehtivat edelleen.
– Jos joku asia ei selviä viittomalla, minulla on puhelin. Soitan vaan jollekin lapsista tai vävyistä ja sanon, että kysypä sitä ja sitä.
Jutustelukin onnistuu.
– Kalervo ja ranskalainen herra seisoivat pitkään pihalla. Kumpikin puhui, toinen ranskaa ja toinen suomea, ja mukavasti näytti sujuvan, muistelee Martta Saapunki.
Kaikki konstit on käytetty, sanoo Kalervo Saapunki.
– Samainen pariskunta piirsi lähtiessä lumihankeen numeroita; jättivät varauksen seuraavalle vuodelle.
Eksoottista. Se oli aikana ennen sähköpostia.
Lomalaiset hakevat ja löytävät Saapunkien Lomista edelleen ihan samoja asioita kuin 26 vuotta sitten. Martta Saapunki muistelee alkuaikoja.
– Pariisin keskustassa asuva pariskunta ihasteli sitä, että lapset voi heittää täällä irti. Lapset saattoivat jäädä perunannostoon meidän kanssa, kun eivät halunneet kaikille vanhempiensa retkille mukaan.
Joskus tulija hyppää suoraan autosta lumihankeen. Kalervo Saapunki osoittaa mökkiä ympäröivää mäntykangasta.
– Ihan vaan sitä, että saavat juosta metässä.
Lumihanki, metsä, järviranta, kota, sauna, maisema, mökki ja ystävällinen iäkäs yrittäjäpariskunta maalaispirtissään Saapunkijärven rannassa ovat asioita, joita hotelliketjut eivät pysty jäljittelemään. Nähtäväksi jää siirtyykö paikan aitous aikanaan mahdollisille jatkajille.