Pääkirjoitus
Viime kuun alussa julkaistuissa pohjoismaisissa ravitsemissuosituksissa painotetaan voimakkaasti paikallisia raaka-aineita ja tuotteita. Tärkeällä sijalla ovat kaikenlaiset kasvikunnan tuotteet ja tikun nokkaan nostetaan myös peruna.
Lehdessä (31.11.2013) haastateltu ravitsemusterapeutti Anne-Mari Ropponen toteaa muun muassa perunasta, että itse asiassa keitetty peruna on keitettyä makaronia tai riisiä parempi vaihtoehto aterian lisäkkeeksi. Hän nostaa korkealle myös marjat.
Viime vuosina niin sanottu lähiruoka on tehnyt tuloaan markkinoille. Sen suosimiseen on monenlaisia perusteita kuten läheisyys, puhtaus ja turvallisuus. Tässä asiassa jos missä yksityisellä ihmisellä on suuri mahdollisuus vaikuttaa valintoihin, jos hän niin haluaa.
Kaupat pullistelevat tänä päivänä mitä erikoisimmilla ja eksoottisimmilla vihanneksilla ja hedelmillä, joista kaikista tavallinen ihminen ei ole edes kuullut. Niitä tuodaan kaukaiseen Suomeen jopa toiselta puolelta maailmaa. Voidaan hyvällä syyllä kysyä, ovatko ne kaikki meille tarpeellisia. Vastaus on, eivät ole.
Suomesta löytyy omasta takaa terveellisiä ja mitä moninaisimpia raaka-aineita. Meillä kasvaa puhtaita kasviksia ja vihanneksia, metsistä löytyy niin sieniä kuin marjoja ja vesistöistä mitä erilaisimpia ja maukkaita kaloja. Näiden hyödyntäminen on vielä monessa suhteessa alkutekijöissään.
Ehkä me suomalaiset emme vielä tarpeeksi hyvin tiedosta sitä, minkälaisessa ruoka-aarreaitassa me itse asiassa elämme. Voi olla, että kaikki tämä on liian lähellä ja ulkomainen eksoottinen tuote koetaan paremmaksi, vaikka se ei sitä ole.
Voi vaatia hieman aktiivisuutta hyödyntää esimerkiksi metsän sieniä ja marjoja tai järvien kaloja, mutta viitseliäisyys palkitaan.
Myös kunnilta toivotaan tuotehankinnoissa paikallisten ja alueellisten toimijoiden suosimista. Hankintalakia tulee noudattaa, mutta sen taakse ei tarvitse ehdoin tahdoin piiloutua. Paikallisuudesta voi maksaa hieman enemmän.