Pääkirjoitus

Päi­vä­hoi­dos­sa pitää olla vapaus valita

Päivähoidossa tärkeintä ei ole hoitomuoto, vaan se, että lapsi viihtyy ja voi hyvin.
Päivähoidossa tärkeintä ei ole hoitomuoto, vaan se, että lapsi viihtyy ja voi hyvin.
Kuva: Pasi Määttälä

Suuri osa perhepäivähoitajista Koillismaalla eläköityy lähivuosina. Esimerkiksi Kuusamossa 28:sta perhepäivähoitajasta kolmasosa tulee eläkeikään seuraavan viiden vuoden aikana.

Tilanteeseen on nyt herätty. Koillis-Suomen Aikuiskoulutuskeskus kouluttaa parikymmentä ihmistä alalle. Perhepäivähoitajan ammattitutkintoon valmistava koulutus on suunnattu sekä alalla jo työskenteleville että alalle aikoville.

Perhepäivähoito on vanhin kodin ulkopuolisista lastenhoidon muodoista. Se lähti yleistymään kodin ulkopuolella tehtävä työn lisääntyessä. Muutos ajoittuu maatalouden murrokseen 60-luvulta alkaen. Naiset tulivat joukolla mukaan työelämään. Ilman naisten panosta nykyisenkaltainen hyvinvointiyhteiskunta olisi jäänyt rakentamatta.

Perhepäivähoito syntyi tähän tarpeeseen. Usein hoitaja oli tuttu naapurinrouva, joka lupautui ottamaan lapset hoitoon. Kunnallinen ja yksityinen päivähoito kehittyivät nykyiseen mittaansa vasta myöhemmin.

Netin keskustelupalstoilla lasten päivähoidosta käydään vilkasta ja usein tunnepitoistakin keskustelua. Päiväkoti, perhepäivähoito, ryhmäperhepäivähoito ja kotihoito. Kaikille löytyy kannattajansa.

Perhepäivähoidon vahvuuksina pidetään hoidon kodinomaisuutta. Yhdellä perhepäivähoitajalla saa päivähoitoasetuksen mukaan olla hoidossaan enintään neljä alle kouluikäistä lasta kokopäivähoidossa. Sen lisäksi voi hoidossa olla esikoulua tai koulua käyvä lapsi, joka on osapäivähoidossa. Hoitajan omat alle kouluikäiset lapset lasketaan myös mukaan hoidettavien lasten määrään.

Ryhmäperhepäivähoito puolestaan on kunnan osoittamissa kodinomaisissa tiloissa toteutettava päivähoitomuoto, jossa kaksi hoitajaa voi hoitaa yhdessä 8 lasta ja kahta osapäiväistä esiopetukseen osallistuvaa lasta tai pientä koululaista.

Perhepäivähoidon hankaluutena pidetään varahoitopaikkajärjestelmää. Jos hoitaja sairastuu, lapsi viedään toiseen hänelle tuntemattomampaan hoitopaikkaan. Päiväkodissa tätä ongelmaa ei ole. Päiväkotien vahvuutena voi pitää sitä, että hoivaan ja huolenpitoon yhdistyy myös tavoitteellinen pedagoginen kasvatus.

Eri hoitomuotojen vahvuuksista ja heikkouksista voi väitellä loputtomasti. Tärkeintä on, että vanhemmilla on mahdollisuus valita lapselleen mielestään paras hoitomuoto. Jos kysyntää perhepäivähoidolle löytyy, myös tarjonnasta on pidettävä huoli. Valinta olkoot perheiden.