Päivänkakkara,
ihana vilkkusilmä,
katsoo kulkijaa uteliaana.
Moni on kysynyt etsikkoaikanaan
tältä kaunokaiselta,
rakastaa, ei rakasta,
niin tyttö kuin poikakin.
Monen mielen on
täyttänyt rakkaus,
jonkun sydän on ollut
riekaleina pettymyksestä.
Avun soi päivänkakkara,
ehkä vain hetkeksi, hyvä näin.
Askel keveni ja löytyi voimaa,
taas jatkaa matkaa.
Onnellisen morsiuskimppu oli
päivänkakkaroista kiedottu,
elämänmyönteisellä nauhalla.
Elvi Mäntyjärvi
