Saapunkijärven päässä kävi keskiviikkoaamupäivänä kylmä vinkka ja pakkasta oli viitisen astetta. Marrasaurinko pilkotteli ohuen pilviharson läpi matalalta.
Kaksi miestä istui pilkillä Saapunkijoen niskalla Aksolahdella.
Jonne Saapunki oli tälle syksylle ensimmäistä kertaa kotijärvellään. Kotipaikka on toisessa päässä järveä.
– Siikaa yritetään. Kyllä tässä joka syksy ensijäillä pitää käydä kokeilemassa. Isän kanssa tässä olen aika pienestä asti kulkenut, kaksikymppinen Saapunki sanoi.
Jäälle mennessä pitää aina olla erityisen varovainen, mutta tällä kertaa Saapungilla ei ollut pelkoakaan siitä, että jää pettäisi. Alla oli siinä kohtaa lähes 10 senttiä teräsjäätä.
Toisin oli viime syksynä.
– Tulimme tuosta rannasta isän kanssa ja jäälle meni jo selvä polku. Isä meni edempänä ja siellä näkyi kohta, jossa joku oli selvästi mennyt jäästä läpi. Minäkin sitten rannassa annoin painetta jäälle ja niinhän siinä kävi, että se petti alta. Viime syksynä oli lauhaa, pakkasta, lauhaa ja pakkasta. Mutta nythän on hyvä jää ja varmasti kestää. Pitkä pakkasjakso takaa sen, Saapunki sanoi.
– Oletko saanut mitään, huuteli kauempaa toinen pilkkijä.
Hän oli juuri se mies, Jarmo Kämäräinen, joka viime syksynä meni jäästä läpi.
– Ja tulin poiskin melko äkkiä. Vähän siinä ehti saappaisiin mennä vettä.
Suurempaa vaaratilannetta säikäytyksen lisäksi ei viime syksyisestä jään läpi menosta aiheutunut, mutta liika ahnaus pilkille oli tehdä tepposet.
Vielä ensimmäiseen puoleen tuntiin ei siika käynyt kokeilemassa Saapungin tai Kämäräisen pyytöjä. Saapungilla siiman päässä oli musta-punainen morri ja Kämäräisellä hopeinen värivalinta.
– Kävin minä tässä aamulla katsomassa, mutten vielä onkinut. Silloin kahdeksalta oli pari miestä tässä ja ne olivat saaneet, Kämäräinen kertoi.
Suuria siikasaaliit eivät Saapunkijärvellä aina ole.
– Enimmilläänkin varmaan alle kymmenen on tullut. Mutta kyllä niitä nykyään aina odottaa, että pääsee pilkkimään. Parhaat kokemukset ovat tulleet mustilla ja punaisilla morreilla, eli nyt on niiden yhdistelmä. Pikku nykyä sinne annetaan, Saapunki kertoi.
Jos siikaa sattuu saamaan, on se hyvää monella tavalla laitettuna.
– Savustettunahan se paras on. Minulla on sellainen sähkösavustin, sanoi Kämäräinen.
– Seuraavan kerran tulen kyllä eri aikaan. Aamu- tai iltahämärä on parempi. Nyt ne ovat varmaan tuolla syvemmällä, jossa on pimeämpää, pohti Saapunki ja jatkoi nykyttelyä.