Pääkirjoitus
Kaupunginvaltuusto hyvin todennäköisesti tekee myönteisen päätöksen 25 pakolaisen vastaanottamisesta Kuusamoon. Kielteinen päätös maanantaina pidettävässä kokouksessa olisi yllätys, sillä kaupunginhallitus esitti vastaanottoa lähes yksimielisesti. Vastaan äänesti ainoastaan perussuomalaisten Joukamo Kortesalmi.
Kaupunginjohtaja Timo Halonen sanoi, ettei päätöksellä ole vaikutusta kaupungin talouteen, mutta ei sillä myöskään poisteta maailman pahuutta (KS 13.5.). Eipä tietenkään, mutta 25 ihmisen kohdalla edistysaskel on suuri heidän elämässään.
Pohjois-Pohjanmaan kunnat ovat suhtautuneet pakolaisten vastaanottoon nuivasti verrattuna Keski- ja Etelä-Pohjanmaan kuntiin, joissa turvapaikanhakijoita on lähes jokaisessa. EU:ssa Suomi kuuluu häntäpäähän, kun verrataan millaisia määriä eri maat ottavat turvapaikanhakijoita vastaan. Asukaslukuun suhteutettuna kärjessä on naapurimaamme Ruotsi, johon saapuu vuosittain yli 80 000 turvapaikan hakijaa. Suomesta turvapaikkaa haki viime vuonna 3 620 ihmistä viime vuonna.
Suomessa on yli 300 000 maahanmuuttajaa, joista joka kuudes on pakolainen tai turvapaikanhakija. Suurimman huomion keskustelussa saavat somalit, joiden osuus on kolme prosenttia.
”En finne igen!” (Jälleen suomalainen!) -otsikot olivat tuttua rötösuutisten lööppitavaraa Ruotsissa 70-luvulla. Työn perässä muuttaneista suomalaisista kaikki eivät kotoutuneet uuteen kotimaahansa kivutta. Tällä vuosituhannella otsikoissa ovat olleet Malmön siirtolaislähiöiden mellakat. Lieveilmiöistä huolimatta Ruotsi on hyötynyt massiivisesta maahanmuutosta. Maan ikärakenne on Suomea edullisempi, työttömyys alhaisempi. Siirtolaiset tietysti ovat saaneet uuden kotimaan.
Kuusamossa pakolaisten vastaanottamisen symboliarvo on paljon suurempi kuin aiheutuvat muutokset. Matkailukaupunkina ja historiallisena rajamaana osoitamme olevamme kiinni maailmassa, emmekä umpimielinen pussinperä jossain Länsi-Siperian laidalla.