Perheryhmäkodissa Kuusamossa asuvat oleskeluluvan saaneet nuoret eivät ole toistaiseksi juuri purkaneet tuntojaan siitä, miltä pakeneminen kotimaasta on tuntunut. Perheryhmäkodin johtajan Päivä Lämsän mukaan aihe noussee keskusteluun siinä vaiheessa, kun nuorten arki rullaa rutiinilla.
– Heillä on taustallaan paljon muutoksia. Ensin heidät on ohjattu vastaanottokeskukseen, jossa he ovat odottaneet turvapaikkapäätöstä keskimäärin kahdeksan kuukautta. Myönteisen päätöksen jälkeen he ovat saaneet toisen päätöksen siitä, minne heidät sijoitetaan ja sen perusteella he ovat muuttaneet meille, Lämsä taustoittaa.
– Vie aikaa, ennen kuin he sopeutuvat arkeen. Sitten kun tilanne tasoittuu, traumat alkavat nousta pintaan. Tiedämme, että se on odotettavissa.
Lämsän mukaan kukin perheryhmäkodin asukkaista saa kertoa tai olla kertomatta taustaansa mahdollisesti liittyvistä kipeistä kokemuksista oman aikataulunsa mukaan. Perheryhmäkodissa on henkilökuntaa paikalla vuorokauden ympäri, joten aikuisen puoleen voi periaatteessa kääntyä milloin tahansa.
Luottamussuhteen on kuitenkin oltava kunnossa, muuten keskustelut jäävät lyhyeen.
– Henkilökunnallamme on iso merkitys luottamuksen rakentamisessa. Sitä kautta pystymme tunnistamaan traumoja varhaisessa vaiheessa. Jos henkilökunnassa herää huoli, voimme ohjata nuoren meillä työskentelevälle sairaanhoitajalle, joka ottaa kopin tilanteesta, Lämsä kertoo.
Toisaalta monet keskusteluista käydään esimerkiksi iltaisin, jossakin luontevassa hetkessä kahden kesken nuoren kanssa.
– Sen ei tarvitse olla mitään suurta, vaan henkilökohtaista vuorovaikutusta, Lämsä korostaa.
Perheryhmäkodin henkilökunnan lisäksi pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden traumojen tunnistaminen ja niiden yli auttaminen on akuutti aihe myös monille muille kuusamolaisille. Henkensä edestä paenneiden kovien kokemusten kanssa tekemisiin saattavat joutua muun muassa terveydenhuollossa, sosiaalitoimessa ja opetuksen parissa työskentelevät sekä vastaanottokeskuksen henkilökunta.
Juuri heitä olikin kokoontunut viime viikolla Kuusamon valtuustosaliin kuulemaan, kun Helsingin diakonissalaitoksen Kidutettujen kuntoutuskeskuksen ammattilaiset jakoivat vinkkejään. Projektipäällikkö Salli Alangon ja psykiatrisen sairaanhoitajan Marjo Nesteen puheenvuoroja oli kuuntelemassa yhteensä yli 30 ihmistä.
Päivän aikana ei perehdytty syvällisten diagnoosien tekemiseen, vaan hankittiin valmiuksia havaita traumoja mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
– Jos työntekijällä herää huoli lapsesta, hän osaa tunnistaa, mitkä ovat merkit traumasta ja milloin ottaa yhteyttä muihin asian kanssa toimiviin tahoihin. Kyse on paljon yhteistyön tekemisestä, Alanko sanoo.
