Pääkirjoitus
Ammattiyhdistysliikkeen kokoon polkaiseman mielenilmaisun on arvioitu kokoavan Helsingin keskustaan jopa kymmeniä tuhansia ihmisiä. Toisaalta EK:n kyselyn mukaan ansiotyössä olevista vain hieman enemmän kuin joka kymmenes (12%) aikoo osallistua hallituksen vastaisiin mielenilmauksiin tai lakkoihin.
Mielenosoituksella ammattiyhdistysliike päästää ulos pahimpia hallituksen leikkauspäätösten aiheuttamia höyryjä.
Suomen talouden perusongelmat eivät torilla ratkea, joten neuvottelupöytään palataan ehkä, toivottavasti, jo viikonlopun aikana. Keskusjärjestöistä korkeasti koulutettujen Akava ja toimihenkilöjärjestö STTK viestivät pääministeri Sipilän puheen jälkeen selkein sanoin neuvotteluhalukkuuttaan. Neliraajahalvausta poteva SAK on jäämässä yhä yksinäisemmäksi.
Pääministeri Sipilän puhetta kiitetty, mutta myös pilkattu ”Kekkosslovakian” aikaiseksi tavaksi toimia. On historiallista, että pääministeri puhui suoraan kansalle. Teollaan Sipilä viesti, että Suomen taloudessa on käsillä poikkeukselliset ajat.
Valtion velka kasvaa nopeasti, talouskasvu on Euroopan heikointa ja työttömyys pahenee. Maan hallitus, Akava ja STTK ovat nyt yhtä mieltä siitä, että työn yksikkökustannuksia on alennettava viisi prosenttia. Se tietää yhtä lailla ikäviä päätöksiä, kuin mitä suomalaiset kärkkäästi ovat kreikkalaisille suositelleet. Jos myös SAK hyväksyy päämäärän, voidaan leikkaukset tehdä hallituksen keinovalikoimaa tasapuolisemmin.
Vientiin on saatava vauhtia ja julkisen sektorin kokoa on sopeutettava lähemmäksi kansantalouden kantokykyä. Velkaantuminen ei silti lopu kuin joskus 2020-luvulla, jos hyvin käy.
Työajan mahdollinen pidennys, lomarahojen jonkinasteinen leikkaus ja sairausloman omavastuun lisääminen ovat lopulta pieni hinta, jos sillä tehdään suomalainen työ ja työllistäminen kannattavaksi.
Palkansaajien tuska suhteessa maataloustuottajiin jää pieneksi. Luonnonvarakeskuksen laskelman mukaan viljelijän tuntipalkka jäi alle 5,90 euroon viime vuonna. Näin halvalla työtään ei joudu myymään yksikään palkansaaja.