Pääkirjoitus
Maaseudun jätevesien käsittelystä säädetty asetus, niin kutsuttu ”paskalaki”, herättää kansalaisissa edelleen nurinaa. Asetuksen valmistelu, toimeenpano ja tiedotus jättävät paljon toivomisen varaa.
Viimeisin käänne nähtiin, kun tuore ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok) lausui julki, että jätevesiasetuksen kumoamista voidaan harkita. Lausunnon seurauksena yhteydenotot jätevesineuvontaan vähenivät. Osa kansalaisista jäi jälleen odottamaan, mitä tuleman pitää.
Jätevesiasetus määrää, että jätevesien käsittelyn tulee olla asetuksen mukainen 15. maaliskuuta 2016 mennessä. Jätevesiremontista voi saada vapautuksen ikäpykälän perusteella, jos asukas on täyttänyt 68 vuotta. Samoin sosiaaliset syyt huomioidaan.
Kansalaiset ovat kokeneet jätevesiasetuksen vastenmielisenä useammasta syystä. Puhdistusjärjestelmän hankkiminen vanhaan kiinteistöön maksaa 1 500 eurosta jopa yli kymmeneen tuhanteen. Vuosien varrella markkinoilla on ollut järjestelmiä, joiden puhdistusteho on kyseenalainen.
Suurinta vastahankaa on aiheuttanut se, että asetus sotii maalaisjärkeä vastaan. ”Mummon pissan” puhdistus järeällä ja kalliilla järjestelmällä kuivalla maalla ja kaukana vesistöissä ei tunnu rahan ja vaivan arvoiselta.
Tutkimusten mukaan vesistöjä kuormittaa eniten maatalous ja metsätalous, lähinnä soiden ojitus.
Ympäristönsuojelussa tulee muistaa myös taloudelliset realiteetit. ”Paskalaki” on kustannuksiinsa nähden tehotonta ympäristönsuojelua. Jos maatalouden päästöjen suitsimiseen sijoitettaisiin vastaava euromäärä kuin mitä upotetaan mummon pissan jahtaamiseen, vesistöt olisivat paljon paremmassa kunnossa.
Jätevesiasetus on henkilöitynyt edellisen hallituksen ympäristöministeri Paula Lehtomäkeen. Vihatulla asetuksella oli poliittiset seurauksensa. Sitä on pidetty yhtenä tärkeänä syynä keskustan rökäletappioon viime vaaleissa.