Armeijavitseihin kuului sanailu - jos sen oikein osaan - Anteeksi, herra Kapteeni onkin majuri! (Jos Kapteeni oli majurin sukunimi?) Kiire vaiko laiskuus on syynä, kun tulee ryömittyä siitä, mistä aita on matalin. No, meidän eläkkeellä köllöttelevien tai puuhastelevien sanomukset joskus pyyhitään villasella. Toki saatetaan sanalliset munaukset myös nostaa tikun nokkaan.
Ennen lapsuuteen kuuluivat kiiltokuvien keräily, muistovihkot runovärssyineen. Keskikoulun käsityönopettajani Kuusamossa 1957, Heli Komulainen, luovutti 1940-luvun loruja sisältävän lapsuuden muistovihkonsa kulttuurihistorialliseen näyttelyyn Kaavilla pari vuosikymmentä taaksepäin. Toinen toistensa muistovihkoon tytöt kirjoittivat loruja vielä 1960-luvulla. Pojat taas keräilivät pahvisia autojen kuvia kahvipakettien päältä. Nyt keräilyt taitavat olla mennyttä maailmaa.
Näin: ”Ruusun oksan taittaisin/ ja sinulle sen antaisin,/ mutta mistä minä sen saan,/ kun lumi jo peitti maan.”Lasten ennustus-lorua en muista ihan kokonaan. Se alkoi: ”Aprillia syö silliä - - -” ja loppui: ”jos se puree kauan/ sinä saat vauvan,/ jos se puree kovasti/ sinusta tulee rovasti”.
Radiopappi-Matin, rovasti Matti J. Kurosen, kohdalla haksahdin (KS 12.5.): Panin ihan otsikkoon pastoriksi, vaikka on kunnianarvoisa kirjailija pappina täysin palvellut ja rovasti! Anteeksi huolimattomuus!
