Pääkirjoitus
Pauli Saapunki julkisti maanantaiaamuna uutisen, joka yllätti kuusamolaista kunnallispolitiikkaa seuraavan yleisön. Saapunki eroaa valtuuston puheenjohtajan paikalta kesken kauden ja jättää myös valtuustotyöskentelyn tältä vuodelta. Saapunki aikoo palata rivivaltuutetuksi vuoden 2015 alusta.
Erokirjeessään (julkaistu kokonaisuudessaan toisaalla tässä lehdessä) Saapunki sanoo, että ”liika yrittäminen ja tunnollisuus ovat syöneet voimavarani miinuksen puolelle”. Lisäksi Saapunki kirjoittaa, että ”alueen iltapäivälehtien tyylinen mediailmasto on myös ollut minulle, valtuuston puheenjohtajana, vaikeaa sulattaa”.
Saapungin poliittiselle lähipiirille ero ei tullut täytenä yllätyksenä, sillä luotetuilleen Saapunki on viestinyt väsymisestään. Saapungin ratkaisu on hatunnoston arvoinen. On rohkeaa ja rehellistä itseään ja muita kohtaan kertoa, etteivät voimat enää riitä ja on aika vetää henkeä.
Mediakritiikkiään Saapunki ei yksilöi, joten on hankala arvioida mitä hän tarkalleen ottaen tarkoittaa. Politiikassa ja julkisessa keskustelussa laineet lyövät väliin korkeina, mutta niin on ollut kautta vuosikymmenten. Sosiaalinen media on toki tuonut keskusteluun uusia ulottuvuuksia.
Vaikka valtuuston puheenjohtajuus jäi taakse, Saapungilla voi olla vielä suuri rooli kuusamolaisten ja koillismaalaisten edusmiehenä, jos hän sitä itse haluaa ja jaksaa. Hän nauttii arvostusta yli puoluerajojen, eikä Kuusamosta löydy toista henkilöä, jolla olisi yhtä laaja suhdeverkosto kuin Saapungilla. Hänet tunnetaan Helsingissä ja hänen Venäjä -osaamisensa hakee vertaistaan.
Keskusta tarvitsee Saapungin työlle jatkajan sekä valtuuston puheenjohtajana että laajemmissa ympyröissä. Kuusamon keskustalaiset valitsivat Ulla Parviaisen kansanedustajaehdokkaakseen. Parviainen voisi olla luonteva valinta valtuuston puheenjohtajaksi, jos hän katsoo, että rooli on sovitettavissa mahdolliseen kansanedustajan työhön.