Pääkirjoitus
Metsänomistajalla on entistä suuremmat mahdollisuudet vaikuttaa siihen, miten hänen metsiään käsitellään, kun se aika tulee. Metsiä ei enää pelkästään vedetä avohakkuilla puhtaiksi, vaan suositaan entistä enemmän pehmeämpiä menetelmiä.
Pudasjärven-Ranuan -seudut tulivat aikoinaan sodan jälkeen kuuluisiksi niin sanotuista Osaran aukeista. Osara oli Metsähallituksen pääjohtaja ja hänen aikanaan valtavat metsäalueet noilla seuduin hakattiin suuriksi aukioiksi. Myöhemmin tulosta kauhisteltiin.
Tosin nyt voidaan todeta, että kyllä nämä aukiot ovat kasvaneet umpeen ja luonto on korjannut ihmisten tekemät jäljet. Aikaa metsän uudistumiseen menee näillä korkeuksilla ikävä kyllä useita vuosikymmeniä, jos ei vuosisataa.
Metsätalous on Suomen kansantaloudelle yhä tärkeä peruskivi. Ja vaikka moni suomalainen saa metsänhakkuista yhä merkittäviä tuloja, pelkkä rahan ansaitseminen myymällä puuta mahdollisimman paljon ei ole kaikkien mielestä ykkösasia. Metsillä ja puilla on myös muita virkistyksellisiä arvoja, jotka kasvavat koko ajan.
Muuttuneisiin asenteisiin vaikuttaa myös se, että metsänomistus on pirstaloitunut. Metsänomistajat eivät enää välttämättä asu siellä, missä heidän metsäomaisuutensa on, vaan jossain muualla. Näiden kaupunkilaismetsänomistajien päämäärät voivat olla jossain muualla kuin pelkän puunmyynnin optimoinnissa. Omia metsiä, vaikka ne sijaitsevatkin muualla, halutaan käsitellä lempeällä kädellä.
Uusi metsälaki mahdollistaa sen, että metsänomistajat voivat vaikuttaa aikaisempaa enemmän metsiensä hoitoon. Tätä mahdollisuutta kannattaa käyttää hyväksi. Tämä voi olla osaltaan innostamassa metsänomistajia paneutumaan metsäomaisuuteensa entistä paremmin. Metsäammattilaisten kanssa voi keskustella erilaisista vaihtoehdoista.
Metsäpuolen neuvontaan on tullut viime vuosina uusia toimijoita samalla kun pakollinen jäsenyys metsänhoitoyhdistyksissä lakkaa. Valinnanmahdollisuudet kasvavat entisestään ja metsänomistajat voivat kilpailuttaa palveluiden tarjoajia. Toivottavasti tämä kaikki lisää omistajien kiinnostusta metsiensä entistä parempaan hoitoon.