Luonto-tv ylpeilee Pirkka Pekka Peteliuksen lintutuntemuksella. Hyvä niin. Mutta meillä kuusamolaisilla oli jo 1950-luvulla oma lintutohtorimmme, kirjastonhoitaja Pellervo Koivunen, brittiläisiin tiedejulkaisuihinkin päätynyt.
Pelle kutsui 1960-luvun talvipakkasella metsämyrkkyjä(kö?) syöneitä tiaisia kotiinsa ja ruokki niitä pähkinöin ja siemenin. Olivat vammaisia, nokat olivat vääntyneet niin ettei normaali puun koputtelu ja ötököiden etsintä tai lintulaudan talin nakutus tahtonut onnistua. Pyysi Koillissanomain toimittajaa katsomaan. Saivat lennellä huoneessa. Paskoja oli lattialla.
Minulle tyttösenä Pelle, kirjaston setä, oli idoli. Hän höynäytti minut laskemaan kaljuuntuvasta päästäään hiuksia kammaten ja jakauksia tehden. Kehuin kai oppineeni laskemaan sataan ja Pelle narrasi että hänellä on noin 80 hiusta, Oi niitä aikoja! Pujottelin hänen maskottihevoselleen loimen langoista pahvialustalla. Pelle kirjoitti meistä Rinteen tytöistä runonkin:
Oli Terttu, tuli Tytti / - ja vuodet ne meni. / Jäi Leenat ja Siskot / kun hymyili Heli.
En osaa sanoa kävivätkö siskonikin apulaisena Pellen siskon, taiteilija Lahja Koivusen, kukkakaupassa, mutta itse muistelen joskus kuljettaneeni potkurilla joulukukkaostoksia asiakkaille.
