Pen­kin­pai­na­jais­rie­mua koet­tiin ensi kertaa Kuu­sa­mos­sa 70 vuotta sitten – van­hois­sa kuvissa kir­kon­ky­lä iloit­see abi­tu­rus­ten kanssa

Kuusamon ensimmäinen penkinpainajaiskulkue lähti liikkeelle kirkonkylän keskuskoululta viiden hevosen voimalla, vasemmalla opettajien asuinrakennus, oikealla heti sodan jälkeen rakennettu ensimmäinen koulurakennus. Rakennusten takana kulkee Kirkkotie. Kuusamossa jälleenrakennustöitä johtamassa ollut Tauno Tönning kertoo muistelmissaan opettajien asuinrakennuksen kellarikerroksen monttua kaivettaessa maan alta tuli esiin ihmisten luurankoja. Hautojen päällä oli vahvoista puista tehty kansi ja niiden päällä tuohet. Löytyneet luut kerättiin laatikoihin ja haudattiin uudestaan kirkon lähettyville. Neljäntienristeyksessä oli tungosta, kun lähes tuhatpäinen katsojien joukko odotti abien tuloa. Kalle Määtän talon kellarikerroksessa olevan Kaarina Saarikummun Maito- ja Ruokatavarakaupan edustalla valkotakkinen myyjätär sekä vastapäätä olevan Autoaseman rappusilla pirssimiehet seuraavat kulkueen menoa. Kaksikymmentä abiturusta oli pukeutunut ajan hengen mukaan penkinpainajaispäivänä. Abit kiitivät Kitkantietä pitkin hevosvoimilla kohti Nilon koulua tervehtimään opettajia ja oppilaita saksofonin ja sirmakan sävelten siivittäminä. Osuuskaupan toimitusjohtaja Osmo Tuppuraisen seurasi rouvansa Helmin kanssa asuntonsa parvekkeelta abien iloa neljäntienristeyksen suuntaan. Innokkaimamt katsojat seutasivat abien kulkuetta polkupyörillä Nilon koululle ja taksin torille.
Kuusamon ensimmäinen penkinpainajaiskulkue lähti liikkeelle kirkonkylän keskuskoululta viiden hevosen voimalla, vasemmalla opettajien asuinrakennus, oikealla heti sodan jälkeen rakennettu ensimmäinen koulurakennus. Rakennusten takana kulkee Kirkkotie. Kuusamossa jälleenrakennustöitä johtamassa ollut Tauno Tönning kertoo muistelmissaan opettajien asuinrakennuksen kellarikerroksen monttua kaivettaessa maan alta tuli esiin ihmisten luurankoja. Hautojen päällä oli vahvoista puista tehty kansi ja niiden päällä tuohet. Löytyneet luut kerättiin laatikoihin ja haudattiin uudestaan kirkon lähettyville.
Kuusamon ensimmäinen penkinpainajaiskulkue lähti liikkeelle kirkonkylän keskuskoululta viiden hevosen voimalla, vasemmalla opettajien asuinrakennus, oikealla heti sodan jälkeen rakennettu ensimmäinen koulurakennus. Rakennusten takana kulkee Kirkkotie. Kuusamossa jälleenrakennustöitä johtamassa ollut Tauno Tönning kertoo muistelmissaan opettajien asuinrakennuksen kellarikerroksen monttua kaivettaessa maan alta tuli esiin ihmisten luurankoja. Hautojen päällä oli vahvoista puista tehty kansi ja niiden päällä tuohet. Löytyneet luut kerättiin laatikoihin ja haudattiin uudestaan kirkon lähettyville.
Kuva: Koillissanomien arkisto

(KS) Perjantaina 20.2.1959 kello 13 ”pamahti” Kuusamon keskuskoulun pihalla laatuaan erikoinen lähtölaukaus. Tällöin starttasi viisi naamioitua hevosta lentävään juoksuun.

Hevosten rekiin oli tällä kertaa sattunut varsin kirjavaa ja elävää ainesta, sillä Kuusamon ensimmäiset abiturukset lähtivät historialliselle taipaleelleen. Näiden hevosten reessä oli se kypsymäisillään oleva hedelmä, jonka Kuusamon Lukio on saanut aikaan.

Tapaus on erittäin arvokas ja historiallinen, sillä ensimmäiset penkinpainajaiset näkivät päivän valon Kuusamossa ja se ennustaa sanatarkasti sitä, että ensi keväänä Kuusamon oman oppilaitoksen kasvateista leivotaan ylioppilaita.

Tasan kello 13.00 hevoset komennettiin lähtöön, ja oli kuin nekin olisivat aavistaneet jotakin tärkeää tapahtuvan, sillä niiden jalannousussa ei ollut vikaa. Tätä värikästä kulkuetta oli saapunut seuraamaan yleisöä kiitettävän paljon, lienee lähennellyt kaikkiaan tuhatta henkeä. Hevosten kiitäessä tulevan ylioppilaan kannustamana pitkin Kitkantietä, kansa korotti äänensä suosionosoitukseksi tälle Kuusamon ennennäkemättömälle kulkueelle.

Abiturukset eivät peitelleet iloaan, vaan heidän äänensä erottuivat meluavan kansanjoukon keskeltä iloisina ja elämänhaluisina matkan edistyessä Nilon suurta koulurakennelmaa kohden. Hetken kuluttua tulevat valkolakkiset palasivat takaisin kirkonkylän keskustaan yhä sankkenevan yleisömuurin reunustaessa teitä. Valokuvaajien kamerat laukeilivat ja yleisö viritti laulua, joka kaikui kauniina korvaan muun metelin ja riemun seasta.

Tämän jälkeen heidän matkansa kulki vielä kerran halki kirkonkylän ja sen jälkeen he höyryävine hevosineen suuntasivat kulkunsa maalipaikalle keskuskoulun pihalle. Tämän jälkeen heillä alkoi oma suljettu juhlansa koulun suojissa, jonka jälkeen he jatkoivat penkinpainajaisiaan Kuita-Kellarissa.

Hevosajelu kesti kokonaisuudessaan noin puolitoista tuntia ja kaikki kävi nuhteettomasti. Tämän historiallisen tapahtuman aikana oli Kuusamon taivas pilvessä ja heitteli leppoisia valkoisia lumihiutaleita, kuin ennustaakseen tulevia valkoisia lakkeja.

Kollissanomat 21.2.1959.

Ilmoita asiavirheestä