Mielestämme Kuusamon strategisen yleiskaavan kaavaprosessi ei edennyt kaavoitusta ohjaavan lainsäädännön mukaisesti. Mikäli kaava siitä huolimatta saa lainvoiman voi päätös johtaa mittaviin korvausvaatimuksiin kaupungilta. Näistä päätöksistä emme halua olla vastuussa ja sen takia olemme eri mieltä asiassa olleet. Eri mieltä oleminen ei ole kannanotto yhdenkään kaivoshankkeen puolesta. Kaivoksiin otetaan kantaa tapauskohtaisesti eri prosessien yhteydessä.
Kaavan sisällöstä todettakoon, että metsänomistajan kannalta paras väri yleiskaavakartalla olisi valkoinen. Kaupunginvaltuuston 13.12.2016 hyväksymästä Kuusamon yleiskaavasta ei valkoista väriä löydy lainkaan. Kaavasta löytyy pääosin vain vihreän eri sävyjä. Voidaan sanoa, että meillä on nyt valtakunnan ylivoimaisesti vihrein kaava ja Mika Mankinen voi ihan ansiosta ruveta käyttämään itse lanseeraamaansa titteliä: Suomen vihrein kaavoittaja:).
Yleiskaava on nyt toistaiseksi käsitelty. Kaavasta löytyy toki hyviäkin linjauksia, mutta valitettavasti monet tärkeät osa-alueet jäivät aivan liian vähälle huomiolle keskustelun pyöriessä vain yhden asian ympärillä. Hieman pelonsekaisin tuntein odotamme mitä päätöksestä seuraa. Kaavan käsittely jatkunee seuraavaksi eri oikeusasteissa. Vaihtoehtoja on kaksi: joko kaava palautetaan uudelleen käsiteltäväksi tai kaava saa lainvoiman, jonka jälkeen alkaa korvauskäsittely. On nimittäin muistettava, että suojelu ei koskaan ole ilmaista. Jos jotain suojellaan tai toimintaa rajoitetaan, on oltava valmis korvaamaan menetykset. Vertailukohtana mainittakoon, että ankka-rajauksen pinta-ala on noin 40 kertaa suurempi kuin viimeksi yhteismetsän vanhojen metsien suojelun kohteena olleet alueet. Toki nyt puhutaan ihan eri asioista ja erilaisista menetyksistä. Käsittely tulee olemaan hankalaa eikä lopputulosta kukaan pysty ennustamaan.
Kaavaprosessi sinällään on ollut kaikessa sekavuudessaan vertaansa vailla. Ei ole ihme, jos käsittely alkoi joidenkin mielestä tuntua tympäisevältä. Loppuvaiheessa kaava runnottiin väkisin loppuun nopealla aikataululla säädöksistä ja asiantuntijalautakunnan näkemyksistä välittämättä. Toivottavasti eri toimielinten väliselle yhteistyölle löydetään jatkossa parempia muotoja.
Loppupäätelmänä ei voi oikeastaan muuta kuin onnitella niitä, jotka onnistuivat kaavaprosessin kuluessa uraanihöpötyksellään ”pissaamaan” lähes kaikkia tahoja molempiin silmiin ja vieläpä valtavalla paineella.