Pieni ja pirteä on kas­va­nut suu­rem­mak­si – ta­ka­pen­kil­le­kin mahtuu

Volkswagen Polo on linjakkaan näköinen myös Koillismaalaisessa luonnossa.

Kuva: Risto Pikkupeura

Park pilot auttaa peruuttamaan ja pysäköimään. Saatavilla on myös assistant, joka hoitaa auton niin pitkittäis- kuin poikittaisparkkiin.

Kuva: Risto Pikkupeura

Tavaratila on kasvanut pienen perheen mittoihin sopivaksi.

Kuva: Risto Pikkupeura

Kuva: Risto Pikkupeura

Kun Volkswagen Polo esiteltiin vuonna 1975, oli se pienen kokoluokan auto. Kun nykyinen malli esiteltiin viime vuoden syksyllä, on se jo silloisen golfin kokoluokkaa, eikä enää se malliston pienin auto. Tämän entisen pikkuautoluokan tunnusmerkki on vaikkapa noin 2,3 metrin akseliväli. Vaunun kokonaispituus on näppeästi päälle neljän metrin. Eli melkein samaa luokkaa kuin vuosituhannen vaihteen Golf. Polon paikan malliston pienimpänä on vienyt Up! Golfista Polon erottaa koon ohella lähinnä takaosan hieman erilaiset leikkaukset ja linjat.

Polo on siis saanut lisää tilaa, joka tulee matkustamon ja tavaratilan eduksi. Nyt takapenkillekin mahtuu aikuinen kohtuullisen vaivattomasti. Polon ulkoasu on volkswagenimaisen linjakas. Muotoiluosasto ei ole hakenut räväkkyyttä, mutta ei ole tyytynyt mitäänsanomattomuuteenkaan. Moderni ilme syntyy lukuisista terävistä pokkauksista ja lievästi nousevasta vyötärölinjasta. Keskivertoasiakasta miellyttävästi ulkoasu ei poikkea juurikaan, ei Volkswagenin muista malleista, mutta ei kyllä muistakaan autoista. Valtaosalle ostajista se sopinee hyvin.

Sisätiloja voi sanoa kokoluokassaan väljiksi. Kojetaulu on käytettyjen materiaalien ansiosta laadukkaan oloinen, kuten koko ohjaamo. Isokokoinen 6,5 tuuman näyttö on upotettu tyylikkäästi keskiosaan. Se on myös helppokäyttöinen ja malliston ylimmissä vaihtoehdoissa tai lisävarusteena siihen saa lisää ominaisuuksia. Varustetasoja ovat: Trendline, Comfortline, Highline ja GTI. Mittaristo on selkeä, ja halutessaan sen saa myös Volkswageniin virtuaalisena eli perinteisen sijaan näyttönä.

Kuljettajan kotiutuminen on helppoa, jos on ajanut millään konsernin autoista. Nappulat ovat käytöltään selkeitä ja löytyvät totutuista paikoista. Kuljettajan istuimen säätö on helppoa ja säätöalue on riittävän laaja isoillekin kuljettajille. Jakkara on saksalaismieltymysten mukainen, eli tukeva, jota ranskalainen ehkä sanoisi kovaksi, mutta se myös pitää kuljettajan toolissaan kiinni.

Voi muistaa, että Volkswagen on nimennyt auton ilmeisesti brittiläisen urheilulajin mukaan eli poolon. Laji on erityisesti eliitin harrastama, joten polollakaan ei räväkänhikisiin urheilusuorituksiin normaaliversiolla ylletä. Ajo on kuitenkin samaan aikaan sekä iloista, että harkitun vakaata. Koeajoyksilön litran kokoinen kolmisylinterinen moottori kuljettaa vaunua riittävän rivakasti. Kaasupolkimen painallus aiheuttaa paitsi vauhdin lisääntymisen, myös piristävän pörinän. Turbollinen versio on parikymmentä kW turbotonta tehokkaampi. Väännössä ero on turbon hyväksi 175 Nm vs. 95 Nm. Turbon vääntö on voimissaan vielä hieman alemmalla kierrosalueella.

Polon moottorit ovat bensiinikäyttöisiä. Dieselin suosio pikkuautoissa on hiipumassa, mutta Polon saa vielä kahdella 1,6 litran dieselversiona. Markkinoille on tarjolla muualla myös kaasuversio. Sähköversiot Volkswagenilla on tarjolla Golfista ja Passatista.

Tavaratila on kasvanut auton myötä ja on riittävä pienelle perheelle. Nyt tilaa on kaikkiaan reippaat 350 litraa eli lastenvaunut sopinevat juuri ja juuri kyytiin. Tavaratila on myös järkevästi lähes laatikkomainen ja kannan alta löytyy paremmassa varustetasossa myös lisätilaa.

Poloja on valmistettu neljänkymmenen vuoden aikana yli 14 miljoonaa kappaletta. Ensimmäinen versio oli itse asiassa silloinen Audin pienin malli Audi 50. Audin valmistus loppui pian, mutta Polon jatkui.