Pääkirjoitus
Pitkän uran tehnyt Posion johtava lääkäri Olavi Kari-Koskinen, 67, nosti esille lääkäripulan aiheuttaman epäterveen kilpailun. (KS 7.10). Hän ihmetteli, kuinka reppufirman keikkalääkäri tienaa enemmän kuin vuosikymmenet virassaan ollut johtava lääkäri.
Kun Suomen valtio ensiksi kouluttaa henkilöt lääkäriksi, niin on moraalisesti väärin, että nuoret lääkärit hyppäävät heti kapitalistiseen kuppausjärjestelmään reppufirmojen vietäväksi, Kari-Koskinen puuskahti ja kiteytti monen tunnot.
Pienet maalaisterveyskeskukset ovat vaikeassa tilanteessa. Väestö ikääntyy, lääkärien tarve kasvaa, mutta virat eivät nuoria lääkäreitä kiinnosta. Köyhät kunnat maksavat keikkalääkärifirmoille pakon edessä jopa tuplahintaa virkalääkäriin verrattuna. Vaikka keikkalääkäri maksaa kunnalle tuplat, ei tarkoita lääkärille tuplapalkkaa, vaan keikkafirma ottaa omansa välistä.
Kari-Koskisen edustama ja velvollisuudentuntoa korostava kunnanlääkäriajattelu on kaikesta päätellen katoavaa kansanperinnettä. Nuoren lääkärin asemaan voi itse kukin asettautua. Kärjistäen voi kysyä, miksi nuori lääkäri valitsisi huonommin palkatun työn, kun tarjolla on paremmin palkattua ja monessa mielessä helpompaa työtä.
Ongelma ei ratkea lääkäreitä syyllistämällä, vaan pitää miettiä järjestelmän muuttamista. Nykyinen suuntaus ei ole eduksi kansalaisille, kunnille, eikä pitkän päälle edes lääkärikunnalle.
Kun lääkäripula ei ratkea rahalla, eikä pakolla, pitää yrittää muita konsteja. Enemmän kuin rahaa, moni nuori lääkäri arvostaa hyviä työoloja, asumisen laatua ja puolison työpaikkaa. Näistä viimeisin on usein se vaikeimmin järjestettävä asia Koillismaalla.
Yhteiskunnan on otettava lääkärien palkkaaminen ja työolojen kehittäminen laajemmille hartioille, jotta pienet kunnat eivät jää reppufirmojen armoille. Pakollisten terveyskeskuksessa suoritettavien harjoittelujaksojen pidentämisestä saa ensiapua lääkäripulaan.