Suomen suurin luontotapahtuma, Birdlifen järjestämä pihabongaus, järjestettiin jälleen viikonvaihteessa. Hangosta Nuorgamiin lähes 20 000 lintujen ystävää seurasi silmä tarkkana tunnin ajan, mitä talvilintuja oma ruokintapaikka houkuttelisi paikalle. Koillismaalla mukana oli noin sata eri pihaa ja niiden lintubongarit.
Tapahtumassa nautittiin aurinkoisesta pakkassäästä, joka jätti kuitenkin lajimäärät normaalia pienemmiksi. Linnut säästivät kolmenkymmenen asteen pakkasessa energiaansa, pörhistelivät höyheniään ja liikkuivat tavanomaista vähemmän, mutta antoivat silti iloa tuhansille ja kertoivat tietämättään tietoa luonnontilasta laajemminkin meille ihmisille.
Kyseessä ei ollut kilpailu, vaan hauska koko perheen tapahtuma, jossa aloittelijallakin oli tilaisuus oppia tunnistamaan muutama talvilintu, hörpätä välillä vaikka kaakaota ja seurata ilmaista ja alati vaihtuvaa luontonäytelmää ikkunan läpi.
Pihabongarit näkivät Kuusamossa yhteensä kolmekymmentä talvilintulajia ja ilmoittivat tapahtumassa yli tuhat viisisataa lintuyksilöä. Lajimäärillä ei kovassa pakkassäässä mässäilty kun useimmilla pihoilla saatiin tyytyä ihastelemaan vain muutamia lintulajeja, mutta toisaalta tämä helpotti myös lajien tunnistamista. Pihabongauksen selvästi yleisimmät Koillismaan lintulajit olivat tali-, sini- ja hömötiainen.
Talitiainen jäi näkemättä Kuusamon 54 pihabongauspaikasta vain yhdellä pihalla, ja samalla se oli myös selvästi runsaslukuisin talvilintu. Sinitiainen oli viikonvaihteen toiseksi yleisin laji. Tali- ja sinitiainen viihtyvät mainiosti ympäri vuoden ihmisympäristöissä ja hyötyvät siten eniten lintulautojen talvisista ruokapöydistä. Sinitiainen oli vielä 1970-luvulla Koillismaalla harvinaisuus, mutta talviruokinta kautta maan on auttanut sen hivuttautumista koko Suomen lajiksi. Hömötiainen oli pihabongauksen kolmanneksi yleisin laji, mutta sen lukumäärät ovat kymmenessä vuodessa vähentyneet selvästi. Syynä on hömötiaisen riippuvuus metsien tilasta.
Lapintiaisia saatiin kiikaroida Kuusamossa vain Hakojärvellä ja Ruostesuontiellä, Taivalkoskeltakin laji vieraili vain taajaman ja Jokijärventien ruokinnoilla. Lapintiaiset alamäki on jatkunut parikymmentä vuotta paitsi koko Koillismaalla, myös Etelä-Lapissa. Kuukkeli on pitänyt vielä pintansa, nytkin niiden nähtiin Kuusamossa keikkuvan useammin kuin joka kolmannella pihabongauspaikkojen talitarjottimilla. Kuukkelihavainnot kertovat myös siitä, että lintujen ruokintaan ja pihabongaukseen osallistutaan mieluusti myös metsäisissä maalaismaisemissa.
Lintutarkkailun harvinaisin havainto tehtiin Kuusamon Multiperässä, jossa merikotkahavainto oli samalla lajin ainut havainto koko Pohjois-Suomesta viikonvaihteessa. Muita harvinaisia havaintoja Kuusamosta olivat harmaapäätikka Petäjävaarassa, hiiripöllö Ruostesuontiellä, varpushaukat Nurminimentiellä ja Tuovilassa sekä ainoat talvehtimassa tavatut peipot Särkelässä ja Saarelassa. Posiolla talven yli selviytymistä yrittää Morotajassa järripeippo, joka jää tänne paljon harvemmin kuin peippo, vaikka onkin pesimälajina peippoa karaistuneempi. Posion Aholassa nähtiin ilmeisesti Venäjältä sinne vaeltanut pähkinänakkeli. Kuusamon Kesäjärvellä ja Taivalkosken Kynsiperässä tehtiin ainoat havainnot enemmän eteläisestä tiaislajista, kuusitiaisesta.
Pihabongaus on järjestetty vuodesta 2006, ja sillä saadaan arvokasta tietoa Koko Suomen talvilinnustosta ja sen muutoksista. Tähänastiset tiedot kertovat selvästi esimerkiksi varpusen ja hömötiaisen harvinaistumisesta. Hömötiaisten väheneminen, mikä on huomattu myös pesimäaikaisissa selvityksissä, kertoo metsien peruslajiston vaikeuksista selvitä tehometsätalouden yksipuolistamassa metsässä. Suomen metsissä sinnittelee tätä nykyä jo yli 800 uhanalaista metsälajia. Varpusen vähenemisen taustalla uskotaan olevan maatalousympäristön muutos. Pihabongareilla on tärkeä osa linnuston seurannassa, sillä aineisto on varsin laaja, ja se auttaa luonnontilan seuraamista.
