Tutkimusmetodini poliittisen historian tutkimuksessani on lähtökohdiltaan ranskalaisen Andre Siegfriedin 1913 valmistunut pienryhmätutkimus, jossa haastattelemalla selvitettiin ihmisten poliittista käyttäytymistä. Saksalainen Rudolf Heberle käytti (1918-1932) sosiaalisen ekologian menetelmää Schleswig-Holsteinissa tarkastellen sosiaalisia ja taloudellisia ilmiöitä maantieteelliseltä pohjalta ja vertaili äänestystuloksia väestön taloudelliseen ja sosiaaliseen rakenteeseen. Samaa metodia käyttivät Sven Rydenfelt tutkimuksessaan Kommunismen i Sverge (1954) ja Jaakko Nousiainen väitöskirjassaan Kommunismi Kuopion läänissä (1956).
Valtiotieteilijät yleensä päätyivät huomioon, että historialliset seikat ja poliittinen perinne vaikuttivat tämän ajan poliittiseen käytökseen. Historia on siis oiva tiede poliittisen käyttäytymisen selittämisessä. On mentävä syvälle asioiden ytimiin.
Tämän seikan huomioin Suomen historian laudatur-työssäni Kommunismi Kuusamossa (1967). Koillismaan neljän kunnan alueella haastattelemieni noin 130 henkilön näkemykset osoittivat, että juuri historiallisilla tekijöillä on suuri merkitys alueen poliittisen ilmaston synnylle. Sain kehoituksen jatkaa tutkimusta ja viedä sitä nimenomaan historialliselle puolelle ja laajentaa tutkimusaluetta koko Pohjois-Suomen käsittäväksi tavoitteena kartoittaa koko Pohjois-Suomen poliittiset ilmastoalueet sosialismin ja kommunismin kannatuksen näkökulmasta. 76 kuntaa kattava työ. Melkoinen urakka.
Pohjois-Suomen poliittiset ilmastoalueet
Lisensiaatintyöni ”Punaisten ilmastoalueiden synty Pohjois-Suomessa” valmistui vuonna 1975. Tämän jälkeen kirjoitin osuuteni Kuusamon seurakunnan historiaan. Työni otsikko oli ”Kuusamon seurakunnan ja yhteiskunnallispoliittisten liikkeiden väliset suhteet 1900-luvulla”. Kuusamon seurakunnan historia ilmestyi 1981. Se valotti laajasti Kuusamon identiteettiä. Seppo Ervastin osuus käsitteli seurakuntaelämää, Ossian Näpän osuus koski vanhoillislestadiolaisuutta.
Väitöskirjan tekijältä edellytettiin ainakin yhden paikallishistorian kirjoittamista. Sain tehdäkseni Kalajoen ja Raution 1865-1965 historian. Se ilmestyi 1980. Tämä kiintoisa työ perehdytti minut Kalajokilaakson historiaan ja vei väitöskirjaa alueellisesti eteenpäin.
Väitöskirjani ”Pohjois-Suomen varhaissosialimi, sen leviäminen ja sosialistisen perinteen synty noin vuosina 1900-1910” ilmestyi joulukuussa 1995. Tein sen kuten aikaisemmatkin tutkimukseni Jyväskylän yliopiston Historian laitokselle.
Arvostelussa työtä luonnehdittiin Pohjois-Suomen poliittisen historiantutkimuksen perusteokseksi. Kehittämäni historiallis-ekologinen metodi tutki eduskuntavaalitilastoja vuosilta 1907-1910 ja kävi läpi tilastollisen aineiston kunnittain vuosilta 1880-1910. Osoittautui, että luonnonolot määräävät elinkeinot alueella. Elinkeinot vaikuttavat aatteisiin. Historialliset tapahtumat matkan varrella, jopa kaukanakin menneisyydessä vaikuttavat ihmisten poliittisiin asenteisiin. Osoittautui, että se poliittinen ilmasto, joka 1900-luvun ensi vuosikymmenellä syntyi, oli jokseenkin vallitsevana aina 1960-luvun suureen yhteiskunnalliseen muutokseen asti.
Pohjois-Suomen poliittiset ilmastoalueet alkoivat muodostua jo 1800-luvun säätyvaltiopäivien oloissa. Asioita ajettiin paikallisesti ja alueellisesti. Yhteiskunnallista yhteistyötä syntyi. Talonpoikien asian hoito edellytti pitäjä-, kunta- ja jopa maakuntapohjaista yhteistyötä. Uskonnolliset tekijät vaikuttivat, herätysliikkeillä oli alueillaan suuri merkitys. Kansallisuusaate, kansakoululaitos ja muu koulutus vaikuttivat. Liikenneväylien, rautateiden, maanteiden ja meriliikenteen olot jättivät jälkensä elinkeinopohjaan ja aatteisiinkin. Maanviljelysolot olivat aivan erilaiset Pohjois-Pohjanmaalla kuin Lapissa, Koillismaalla ja Kainuussa.
Rautatie vei kehitystä eteenpäin. Rannikolle ja radan varsiin syntyi teollisuutta. Koillismaa ja Koillis-Lappi jäivät kehityksestä jälkeen. Muuttoliike alkoi rassata niitä jo 1900-luvun alusta lähtien.
Teollisuus ja työväenliike sijoittuivat samoille seuduille. Missä oli teollisuutta, sinne syntyivät työväenyhdistykset. Joukolla uskallettiin ajaa asioita ja mennä lakkoon. Työväenliike alkoi panna uudistuksen rattaita pyörimään. Työväenyhdistykset toimivat sosialismin linnakkeina. Koillismaa, suuri osa Kainuusta ja Lappi jäivät raaka-ainelähteiksi. Tukkityö ja uitot olivat Lapissa suuri työllistäjä. Kuusamossa isojako oli suorittamatta. Metsiä myi pääasiassa vain valtio. Lapissa valtio ja Kemi-yhtiö hakkasivat ja uittivat. Metsätyö sääteli työalueet ja vaikutti suuresti sosialismin leviämiseen. Talonpoikainen yhtenäiskulttuuri oli vaarassa. Oli pantava sosialismille sulut. Tehokkaimmin tämä tapahtui Koillismaalla, jossa talonpojan ja vanhoillislestadiolaisen liikkeen edut kävivät parhaimmin yhteen. Maalaisliitto ja vanhoillislestadiolaiset pitivät kumpikin erikseen syksyllä 1906 Oulussa kokouksen, jossa sosialismille pantiin sulut. Maalaisliitto alkoi ajaa maanviljelijän ja pienviljelijän asiaa. Vanhasuomalainen puolue jäi talollisten puolueeksi. Pitkällä aikajänteellä Koillismaan tulevaisuus näytti olevan enemmän maalaisliiton kuin vanhasuomalaisten.
Vuonna 2007 julkaisin tiivistetyn yhteenvedon Kuusamon poliittisesta ilmastosta. Julkaisin kaikkien eduskuntavaalien tulokset 1907-1966 väliseltä ajalta. Kirjan nimi oli ”Miksi Kuusamo ei ole punainen? Sosialismin ja kommunismin torjunta Kuusamossa eduskuntavaaleissa 1907-1966.” Esittelin siinä kaikki Kuusamon kansanedustajat Erkki Vaaralasta Tuomo Hänniseen. Piirsin myös poliittisten pienalueiden rajoja. Käsittelin myös Kuusamon ensimmäistä poliittista lakkoa, Åslundin lakkoa Alakitkalla Kallungin lohkossa helmikuussa 1906. Lakkoaate tuli Sallasta ja kohdistui ruotsalaisen Åslundin savottaan. Lakkoon osallistui 200 henkeä. Työnjohtaja Mikael Smith maksoi lakkolaisille lopputulit ja hankki uuden työvoiman. Työvoiman mennessä työmaalle lakkolaiset estivät sen. Työnantaja vei asian oikeuteen ja voitti. Lakon johtajat tuomittiin vankeuteen, neljä heistä 3 kuukauden ja yksi yhden kuukauden vankeusrangaistukseen. Kun lakkolaisille, isännille ja talojen pojille selvisi, keiden kelkkaan he olivat lähteneet, he kääntyivät sosialismia vastaan. Maalaisliitto sai tästä vankan aseen sosialisteja kohden. Sosialismin vastustamisesta tuli Kuusamon porvarien ja vanhoillislestadiolaisten yhteinen torjuntatyö vuosikymmeniksi.