Nyt piirteitä Kuusamon identiteetistä historiallis-ekologisen metodin pohjalta.
A. Kahtiavetoinen avara,
kaunis mutta karu maa ja ahkera ihminen
Kuusamon-Koillismaan alue on maantieteellisesti ja ilmastollisesti selkeä kokonaisuus. Vedet virtaavat kaikkiin ilmansuuntiin. Vallitsevimmat suunnat ovat itä ja länsi. Tuhansia vuosia on kuljettu mereltä merelle, jopa kolmelle merelle ja hankittu elantoa. Arkeologisten ja historiallisten löytöjen perusteella alue on ollut tuhansia vuosia eKr. asutettu. Elinkeinojen harjoitus on ollut rajoista riippumatonta vuoteen 1920. Mereltä merelle, Ouluun Pohjanlahdelle, Vienaan Vienanmerelle, Jäämerelle ja Pietariin olisi meidän edelleen pyrittävä.
Kuusamolaisten geeniperimä on hyvä. Keski- ja uudenajan erätalonpojat ovat lähtöisin Oulun seudulta, Kainuusta ja Savosta. Kuningas Kaarle XI:n (1660-1697) vuonna 1673 antama asutusasetus toi ahkeria erä- ja kaskiasukkaita noilta seuduilta. Houkuttimena oli 15 vuoden verovapaus ja vapautus sotaväenotosta.
Vuonna 1675 perustettu Kemin Lapin Kuusamon seurakunta ulottui perimmäiseen Lappin asti ja oli kustannuksiltaan raskas ylläpidettävä. Papin ja pappilan ylläpito johti riitaan ja vastakkainasetteluun.
Kaskenpoltto oli Ruotsin laajentumispolitiikkaa. Asutus levisi Kuusamossa itään. Järjestääkseen itärajan puolustuksen kuningas Kustaa III solmi Kuusamon, Kuolajärven ja Kemijärven talonpoikain kanssa knihti- eli ruotusopimukset 1789. Kuusamolaiset sitoutuivat asettamaan 30 sotilasta, 30 jääkäriä ja rumpalit ja varustamaan heille torpat. Vastapalvelukseksi kruunu suostui antamaan pitäjän maat ikuisella omistusoikeudella pitäjäläisille. Samalla pitäjät olivat vapautetut isojaosta.
Suomen siirryttyä Venäjän vallan alle maanpuolustus kävi tarpeettomaksi. Valtio alkoi vaatia sopimuksen purkamista ja isojaon toteuttamista. Kuusamolaiset vastustivat. Venäjän kanssa vedettiin uusi valtakunnanraja Koillis-Suomen kohdalla vuosina 1833-49. Kuusamo laajeni asutuksen mukaisesti Paanajärven itäpäähän. Tämä raja uudistettiin Tarton rauhassa 1920.
Kruunu lopetti kaskenpolton 1850. Kaskiruis oli antanut hyviä satoja. Kaskenpolton lopettaminen toi nälänhädän jo 1850-luvulla. Ilmasto oli epäsuotuisa. Kuusamon pitäjänkokous vetosi keisariin ja kruunuun 6.2.1859 että kaskenpolttokielto peruttaisiin. Peruutusta ei tullut. Kuusamon kunta perustettiin 1868. Kunnan oli selvittävä pulmistaan. Vuoden 1877-78 valtiopäivillä knihtisopimus peruttiin valtion yksipuolisella päätöksellä. Kuusamosta ei ollut valtiopäivillä edustusta, koska kuusamolaisilla oli paha riita lestadiolaisten ja muiden pitäjäläisten kesken. Isojakoa alettiin panna toimeen.
B. Kuusamolaisten sitkeys,
jääräpäisyys ja aina oikeassa oleminen
Lestadiolaisuus levisi Kuusamoon Pudasjärven ja Kuolajärven suunnista 1860-luvulla. Kuusamon kunnan tultua perustetuksi 1868 liikkeen vaikutus alkoi näkyä mm. suhtautumisessa salaviinanpolttoon ja juoppouteen yleensä. Lestadiolaisuus oli uudistusliike, mutta se piti oman päänsä. Ehkä juuri siksi se sopi Kuusamoon.
Lestadiolaisten kanta näyttää olleen vaikuttamassa kuntakokouksen 1869 tekemään päätökseen salapolton kieltämisestä 30 markan sakon uhalla. Kuntaan päätettiin palkata salapolton ilmiantaja. Työhön tarjoutui ja pääsi kyytirättäri Kasperi Törmänen 30 mk palkalla jokaisesta oikeaksi todistetusta ilmiannosta.
Lestadiolaisuus oli kirkon- ja monessa suhteessa yhteiskunnankin vastainen. Kirkkoa ja pappeja syytettiin väärästä opista ja myös kalliista rasituksista pitäjäläisille. Vastakkainasettelu maallisemman väen ja lestadiolaisten kesken leimahti liekkiin kuntakokouksessa 13.12.1874 maakauppias Antti Tornbergin hakiessa viinanmyyntilupaa kauppaansa. Kuntakokouksen esimies August Käkelä Vuotungista joutui lestadiolaisten ryöpyn kohteeksi, kun hän muka yhtenään tuo näitä asioita kokoukseen vaikka tiedetään, ettei niitä hyväksytä. Käkelähän noudatti lakia tuodessaan asian kokoukseen.
Kokous hylkäsi anomuksen ja purki kiukkunsa August Käkelään syrjäyttäen hänet kunnan esimiehen tehtävistä ja valitessa esimieheksi seuraavaksi 3-vuotiskaudeksi lestadiolaisen talollisen Taneli Tahkolan. Hän oli ensimmäinen lestadiolainen kunnan korkein päättäjä.
Kuusamo olikin niin raitistunut, että viinanpolton ilmiannot voitiin lakkauttaa. Se tehtiin kuntakokouksessa 22.4.1877. Kasperi Törmänen oli hoitanut niin hyvin tehtäväänsä, että menetti virkansa. Kuntakokous palkitsi hänet hyvin hoidetusta työstä 250 markalla, mihin Törmänen suostui.
Yhteiskunnallisilta vaikutuksiltaan ja lestadiolaisuuden kannalta merkityksellisiä olivat Lestadiuksen seuraajan Juhani Raattamaan matkat Kuusamoon vuosina 1880-1884. Hän teki kaikkiaan kolme matkaa Kuusamoon ja lähikuntiin. Raattamaan matkojen seurauksena liike esiintyi yhtenäisenä ja voimakkaana, voi sanoa pitäjän laajuisesti varsin hallitsevana. Liikkeen levinneisyys oli vahvin Kitkan alueella ja siitä itäänpäin aina Vuotunkiin saakka ja etelässä Kirkonkylän läntisiin ja eteläisiin osiin. Liike oli vahvasti talonpoikainen ja keskuspaikkoina olivat kylien vahvat talonpoikaistalot, yleensä talot jotka kyläyhteisössä olivat olleet kehityksen suunnan näyttäjinä.
Lestadiolaisuus alkoi 1880-luvulla vaikuttaa Kuusamon yhteiskuntaelämään yhä enemmän maltillisesti. 1890-luvun puolivälistä lähtien se oli hyvin vaikuttava ryhmä, erään pappismiehen mukaan jopa ”puolue”. Siltä se toimissaan toki näyttikin. Joka tapauksessa sillä oli määrätietoinen ote kunnan ja seurakunnan kehitykseen. Lestadiolaisuus oli edistystä käynnistävä voima. Haittana oli sen aina oikeassa oleminen ja omien aatteiden ja kannattajiensa suosiminen. Suorajärven televisiosodassa 1969 koulun johtokunnan puheenjohtaja sanoi kouluntarkastajalle: ”Meillä ei olisi mitään riitaa, jos nuo taipuisivat, mutta kun he eivät taivu, niin siitähän se riita tulee!”
