Kolme kovaa
E. Kuusamon ”kolme kovaa”: kunta, osuuskauppa ja rauhanyhdistys
Vuonna 1932 kärjistyi Kuusamon kunnan ja Kuusamon Osuuskaupan läheisen yhteistyön nostattama arvostelu yhteenotoksi. Oulun läänin maaherralle E.Y. Pehkoselle tehtiin Kuusamosta tutkintapyyntö. Kansalaisliikkeen takana oli kuluttajaväestöä, pienviljelijöitä, yksityiskauppiaita ja kokoomuksen, pienviljelijäin ja poliittisen vasemmiston henkilöitä. Maaherralle tehtiin 140 ihmisen allekirjoittama kirjelmä. Sen sisältö julkaistiin lehdissä. Kirjelmän veivät maaherralle mv. A.K. Suoraniemi, inspehtori A. Niskasaari ja kauppias I. Kaukoniemi. Asiaa tutkittiin varsin helläkätisesti eikä suoraa vastausta kunnan ja osuuskaupan suhteiden ongelmiin saatu. Tutkimusaineistoni valossa tutkimuspyyntö oli aiheellinen. Ongelmana oli, että kunnanhallituksessa ja osuuskaupan johtokunnassa istuivat monet samat henkilöt. Esteellisyys oli kiistaton. Vaikutelmaksi jää, että maalaisliiton etujen mukaista ei ollut asiaan syvällisesti paneutua. Riitti kun luvattiin tehostaa hallinnon valvontaa ja hallintoa ”tehostettiin” lisäämällä valtionapuja.
Osuuskaupalle 1930-luku oli menestyksellinen. Jopa pahimpina pulavuosina se teki voittoa. Kunta sen sijaan joutui monien muiden Koillis-Suomen kuntien tavoin lisätyn valvonnan alle vuoden 1934 alusta lukien. Kuusamon kunnansairaala otettiin valtion haltuun ja saneerattiin. Kuusamon seurakunta sai apua kirkon korjaukseen. Julkinen valta kohteli Kuusamoa hyvin. Kuten koko maassa talous ja työllisyys paranivat vuosikymmenen loppua kohden tultaessa.
Kuusamolaisten uurastus maa- ja karjatalouden nostamiseksi oli kiitettävää. Pellonraivauksesta maksettiin palkkiota, joten sekin kannusti työhön. Kuusamossa kesällä 1938 pidetty Koillis-Pohjanmaan maatalousnäyttely koitui menestykseksi. Maamiesseuroissa ja niiden naisosastoissa oli tehty huikeaa työtä. Kiitosta tuli runsaasti ja palkittujen ihmisten, eläinten ja viljelykasvien määrä oli suuri.
Uusi purkautuminen
F. Kuusamolainen kotiseututyö odottaa uutta purkautumistietä
Kirjasarjani 3. osan nimi on ”Verellä lunastettu maa, Kuusamo 1918-1939”. Tällä viittaan moniin asioihin: pellonraivaus-, lehdenleikkuu- ja liipanlykkyyvälineisiin, kirveisiin, kuokkiin, lapioihin, talikoihin ja puukkoihin. Kädet verillä on töitä tehty oman leivän ja valtakunnan vientiteollisuuden ja turvallisuuden eteen. Viittauksen kohteena on myös vuoden 1918 sota ja sotien välisten kahden vuosikymmenen aika, jolloin rakennettiin kotiseutua ja valmistauduttiin tarvittaessa puolustamaan kotia, isänmaata ja uskontoa, jos käsky käy. Rajan kansana tiedettiin, että uhka oli koko ajan olemassa. Siksi viittaan tällä nimellä suojeluskuntaan ja lottajärjestöön. Veren merkki sopii tietysti viittaamaan kotikirkkomme ristiin, Kistuksen sovintovereen ja kauniisti hoidettuihin sankarihautoihimme.
Vuoden 1920 raja katkaisi yhteytemme itään ja aiheutti paljon vahinkoa elinkeinoillemme. Vielä suurempi menetys tuli toisen maailmansodan rauhantekojen myötä. Emme saa menettää uskoamme ja toivoamme siihen, että meille joskus vielä tarjoutuu tilaisuus elvyttää vanhat elinvoimaiset kylämme nykyisessä Kuusamossa yhtä hyvin kuin luovutetunkin alueen kylissä.
Se mitä jo nyt voimme Vanhan Kuusamon hyväksi tehdä, on se että nostamme kunniaan kylissämme ja Kirkonkylässä kaiken sen vanhan Kuusamon elämän muodot, jotka ovat vielä esiin nostettavissa.
Tässä saattaisi olla Kuusamo-Seuralle, joka niin kauniisti on vaalinut kulttuuriperintöämme, seuraava haastava tehtävä. Juuri kotiseutuseuran esiin nostamana tämä työ saattaisi sytyttää ulkokuusamolaisuudessa ja loma-asujina täällä olevat ihmiset tähän työhön. Ainakin itse olisin siihen Kuusamo-Seuran jäsenenä innolla valmis - kun käsky tai pyyntö käy.
