Taas oli joku mies sanonut lehdessä, että ”yhtä tyhjänpäiväistä kuin pitsinnypläys”. Miksi se pitsinnypläys aina vedetään siihen, kun tarkoitetaan, että ei tule valmista, sanoo Helena Kipinä.
Että vaan istutaan ja nyherretään tyhjää, lisää Aira Veteläinen.
Nypylät rapisevat, kun Kuusamon kansalaisopiston nypläyspiiri pääsee nauramiselta ja porinalta jatkamaan työtään. Opiston kahdessa piirissä pitsinnypläystä harrastaa ennätykselliset 22 harrastajaa.
Tiistaisin kymmenkunta naista istuu suuren pöydän ääressä nypläämässä. Valmiita pitsikuusia helmineen ja kulkusineen on jo pöydällä, valmistumassa on pikkuliina ja joulutähti, hartiahuivi on puolivälissä ja lakanan helmapitsiä on tekemättä enää kuusi metriä kahdeksasta. Siis enää kuusi metriä, ei vielä kuusi metriä.
Pitsinnyplääjistä on sellaisia ennakkokäsityksiä, että he ovat iäkkäitä naisia, hiljaisia pikkutarkkoja nyhertäjiä, joilla on hyvät hermot ja kaapit täynnä pitsiliinoja. Montako pitsiliinaa ihminen oikein tarvitsee ja jaksaa tehdä?
Pitsinnypläys on niin monipuolista, että siitä riittää harrastusta vuosikymmeniksi, sanoo Helena Kipinä.
– Pitsiliinoja ei näy tämän päivän kotien pöydillä, mutta pitsinnypläys onkin paljon muuta: kukkia, koriste-esineitä, verhoja, tauluja, hattuja ja muita asusteita, tauluja, liivejä, vaikka mitä.
Suomalaisten Rauman ja Orimattilan tekniikoiden rinnalla on valtava ja koko ajan kasvava määrä erilaisia ulkomailta tulevia tekniikoita, tyylejä ja malleja.
Käsin nyplättyä pitsiä on nähty jälleen linnanjuhlissakin, eikä vaan tykkimyssyissä vaan moderneina puvun osina.
– Erään kansanedustajan puvussa oli nyplätty hiha. Toisen pukua koristi ylhäältä alas laskeutuva, näyttävä kukkakoriste.
Aikanaan 13 vuotta nypläyspiiriä vetänyt Kipinä on koukussa nypläämiseen. Niin myötää olevansa moni muukin tästä pöydästä.
– Kotona on joskus kolmessakin eri huoneessa työ kesken.
Keskeneräinen nypläystyö tarkoittaa litteää tyynyä, jossa pitsi valmistuu mynsterin eli pistelymallin päälle. Työssä on pystyssä todella paljon neuloja, joiden lomasta tulevien lankojen päässä on rivi tyynyllä lepääviä nypylöitä. Pitsiä syntyy nypylöitä toisen yli nostamalla.
Yhdessä lyönnissä on neljä siirtoa, Aira Veteläinen koettaa avata pitsinnypläämisen tekniikkaa. Miten tuon mitenkään voi oppia?
Joka osaa laskea neljään, voi oppia, sanoo Irma Juuma.
– Kun aloittelin tätä harrastusta, isäntä naureskeli, kun kamarista kuului rapinaa ja yksi-kaksi-kolme-neljä, yksi-kaksi-kolme-neljä. Enää ei tarvitse laskea.
Irma Juumalla on työn alla kahdeksan metriä pitkä työ. Pitsi on lakanoita varten. Nyplättävää on enää kuutisen metriä.
– Ei tässä hermoilla, vaan rentoillaan.
Pitsinnyplääjillä taitaa olla hyvät hermot. Ainakin ne tässä kehittyy, sanoo Helena Kipinä, nypläystä vuosikymmeniä harrastanut konkari.
– Kärsivällisyys kasvaa. Ja keskittymiskyky! Tiedän vain kaksi piirissä aloittanutta, jotka ovat luovuttaneet. Yksi sanoi, että tämä ei vaan kertakaikkiaan sopinut hänen, toisella ei ollut aikaa.
Mää perruutan, sanoo Seija Laurila.
– Jos tulee virhe, mää perruutan. Tässä on itselle haastetta, että osaa lukea mallia.
Ihanaa, iloitsee Aira Veteläinen, piirin ohjaaja.
– Se on ihanaa, kun ne hoksaa omat virheet.
Veteläinen tietää millaista peruuttaminen on.
– Olin vissiin ajatellut jotakin omiani ja piti peruuttaa kolme senttiä. Ai jai!
Luonto ei antanut periksi. Veteläinen tekee Kuusamon kirkkoon alttaripitsiä lahjoituksena. Sen pitää mennä oikein, vaikka virhettä ei koskaan kukaan muu ehkä huomaisikaan.
– Ajatella, että minustakin, tällaisesta kottikärryjen työntäjästä, löytyi tällainen puoli.
Nyt tullaan väittämään, että pitsinnypläys on vanhojen naisten hommaa.
Mitä, piiriläiset valpastuvat, ei pidä paikkaansa.
Harrastajissa on myös nuoria naisia, lapset oppivat tosi helposti nypläämisen ja muutamia miehiäkin on, luettelee Kipinä.
– Toki se on myös niin, että eläkkeellä ollessa tähän on paremmin aikaa ja harrastuspiireissä käydään tapaamassa muita ihmisiä.
Pitsinnypläys piirissä ollaan yhdessä, mutta painetta seurusteluun ei ole. Välillä kädet ja nypylät pysähtyvät ja vieruskaverin kanssa vaihdetaan pari sanaa, välillä työn keskeyttää koko pöytäseurue, poristaan hetki ja ollaan sitten taas hiljaa.
Kun on nähnyt millaista pitsinnypläyspiirissä on, nyplääminen vaikuttaa kiehtovalta ja miellyttävältä. Nyhräämisen tai tyhjänpäiväisyyden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
KS Fakta
