Pilk­ki­kil­pai­lut entistä lep­poi­sam­pia

Oili Lohilahti, Merja Hiltunen ja Ulla Stadik mallaavat toukkia pilkin päähän. Ensi lauantaina kolmikko pilkkii kilpaa Kärpänkylän Penikkajärvellä.

Kuva: Sari Määttä

//////////Tähän kaksi kainaloa//////////////Kuva koko aukeamalle ja tekstit päälle/////////////

Ensi viikonlopusta käynnistyvä pilkkikilpailuiden sesonki on monelle harrastajalle vuoden sosiaalisinta aikaa.

Kuusamon Uistinseuran aktiivin Matti Torkkolan mukaan pilkkikisat kokoavat yhteen sekä sivukylien yksinäisiä että heitä, joiden yhteydenpitoa vaikeuttavat pitkät välimatkat.

Torkkola itse osallistui reilu viikko sitten Viitasaarella järjestettyihin SM-pilkkeihin, joissa tapasi koko joukon nimenomaan pilkkikisoista tutuksi tulleita ystäviään.

– Osallistuin ensimmäisen kerran SM-pilkkeihin vuonna 1985. Vuosien varrella kisoissa on muodostunut ystävyyssuhteita sellaisten henkilöiden kanssa, joita ei muualla näe, muun muassa helsinkiläisiin ja turkulaisiin pilkkijöihin kisareissuillaan tutustunut mies kertoo.

Ystävien lisäksi tämän päivän pilkkikisoissa huomioidaan myös uudet tuttavuudet. Kyräily ja omien apajien vahtiminen ovat Torkkolan mukaan saaneet väistyä positiivisen yhteishengen tieltä.

Enää ei kisata veren maku suussa, hän vakuuttaa.

– Tietysti kun kisaan lähdetään, niin ajatellaan, että jos vaikka minä saisin eniten, mutta ei se ole maailman loppu, vaikka saalista ei tule. Ei SM-kisoissakaan kaikilla ollut sellainen ajatus, että minusta pitäisi tulla suomen mestari.

– Kun liikutaan Kuusamon Uistinseuran puolesta, oma seura on tärkeä. Miksei siinä sitten muitakin pyritä auttamaan, viime viikonloppuna maajoukkuekarsinnoissa Joensuussa koillismaalaispilkkijöiden kanssa reissannut Uistinseuran puheenjohtaja Rauno Veteläinen puolestaan sanoo.

Lue lisää paperilehdestä!