– Mä vain tein tämän.
Kahdeksanvuotias Pinja Kurvinen silittelee harmaata keppihevosta, joka syntyi hänen käsissään tytön ollessa kuuden vanha. Pinja ei tyytynyt vain täyttämään harmaata villasukkaa pumpulilla, vaan ompeli ratsulleen vaaleanpunaisen suun ja pujotti virkkuukoukulla sille vaaleat harjajouhet. Se oli keppihevoslauman ensimmäinen jäsen.
– Korvia en tykkää tehdä. Ne ovat vaikeita, sillä kangas on joskus niin paksua, että neula ei mene siitä läpi.
Reilu vuosi on kulunut, ja Pinjan keppihevoslauma on kasvanut 27-päiseksi. Osa on ostettu kirpputoreilta, kaupoista, tori.fi:stä, mutta lähes puolet on tytön itsensä tekemiä.
– Pinja käyttää ompelukonetta paremmin kuin minä. Hän katsoi netistä ohjeet ja vaihtoi koneeseen neulan, kun minä en osannut, Pinjan äiti Ulla Kurvinen kertoo.
Ensimmäinen kaavoilla tehty keppihevonen on äidin ja tyttären yhteinen taidonnäyte. Äidin mukaan se on vinosuinen, Pinjan itse tekemät ”alkavat olla tätä päivää”.
– Olen katsonut Youtubesta mallia hevosten tekoon, ja teen niitä aina, kun ehdin. Joskus teen kepparin päivässä, isojen ja hienojen tekeminen vie enemmän aikaa, Pinja kertoo.
Hevoset tarvitsevat myös varusteita. Youtube on oiva apuväline varusteiden tekoon, mutta Pinja on saanut apuja myös kirjoista. Joulukuusen jalka käy harjaustelineeksi, klemmareista saa kuolaimia ja juomatölkkien avausklipsuista solkia. Pienille lukoille ja avainrenkaille on käyttöä, pyyhkeitä ja lakanoita ei tarvitse heittää pois, sillä niistä tulee oivia loimia ja pinteleitä.
Pinja kaivaa pöytälaatikoistaan rautalankaa, nahkaa ja erivärisiä lankoja. Ulla-äidin mukaan kangaskaupassa saa käydä usein. Villasukkavarastossa käy säännöllisin väliajoin kato.
– Kaikilla hevosilla ei ole varusteita lainkaan, sillä niitä on paljon, ja naulakoita vähän, Pinja kertoo.
Pinja on opiskellut kirjasta myös keppihevosten yleisimmät sairaudet. Niitä ovat home-, patti-, keppi- ja täytetauti. Pinjankin ratsuista pari kärsii keppitaudista, sen parantamiseksi tarvitaan yleensä papan apua.
Hevosista Pinja innostui kahden vanhana päästessään ensimmäistä kertaa talutusratsastukseen. Vuosia myöhemmin tyttö on aloittanut ratsastuksen oikeillakin hevosilla, mutta keppari-innostus ei ota laantuakseen. Se on imaissut mukanaan koko perheen.
– Mökillä leikkimökki on varustehuoneena ja pihalla on hevosille oma aitaus. Pappa lupasi tehdä niille tallin. Isin luokse rakensimme yhdessä pihaton, Pinja kertoo.
Kun Pinja sai päättää, mitä tyttöjen illassa äidin ja äitipuolen kanssa tehtiin, lähdettiin kepparimaastoon. Leikkimieliset aikuiset ratsastivat keppihevosilla pitkin Vitostien vartta ja koettivat hallita poroja säikkyviä ratsujaan.
Itsekseen Pinja ratsastaa lähimaastossa, menee kouluratsastusta parkkipaikalla tai hyppää esteitä.
Pinjalla on tulevaisuuden varalle kaksi keppareihin liittyvää haavetta. Hän haluaisi tehdä kirjavan keppihevosen ja järjestää kunnon kepparikisat. Edellinen yritys päättyi surkeasti, sillä kaupungille levitetyistä mainoksista huolimatta kukaan ei kisoihin saapunut.
– Helsingissä on vaikka kuinka paljon kilpailuja, Pinja toteaa.
– Elokuussa alkaa Kuusamo-opistossa keppihevoskoulu. Siellä saatetaan tehdä oma keppari, hän kertoo jo malttamattomana.
