Näkörajoite on vain hidaste – ei este – kun Marjatta Hannulan viikate heiluu pusikossa.
Tarkkana pitää olla, mutta Hannulan voisi uskoa tekevänsä puutarhaan liittyvät päivätyöt vaistonvaraisesti.
– Sen, minkä nuorena oppii, vanhana taitaa.
Sen voi helposti uskoa, sillä ikäkään ei tunnu olevan rasite puutarhan hoidolle. Hannula on 87-vuotias.
– Pisin päivä pihamaalla on ollut 13-tuntinen, mutta nykyisin pyrin myös levähtämään välillä. En ole koskaan pelännyt työtä. Äitikin sanoi, että työ tekijäänsä kiittää.
Joskus sattuu normaalin näkökyvyn omaavalle puutarhurille joskus vahinkoja, mutta Hannulalle niitä ei tapahdu.
– Pitää olla tarkkana, ettei viikate tai kuokka kolahda omaan jalkaan. Osaan varoa.
Puutarhanhoito luo hyvinvointia tekijälleen. Sen taivalkoskelainenkin tietää varsin hyvin.
– Olen kuokkinut maita viime syksystä lähtien. Talvet ovat vähän yksitoikkoisia, mutta sisätiloissa päivää ilostuttavat kukat.
Hannulan pihalla kukkivat muun muassa orvokit ja ruusut
Lisäksi pihamaalla kasvaa esimerkiksi perunoita, mansikoita, sipuleita sekä muita kasviksia.
– Puutarhan pitää myös elättää hoitajaansa. Pelkästään kukkien kasvattaminen ei riitä minulle.
Puutarha vaatii kesäkuumilla kastelua. Siihenkin teräsnainen on varautunut luonnonmukaisin menetelmin.
– Sitä varten olen varastoinut sadevettä.
Taivalkoskelainen noudattaa tiukasti suunnitelmaa, jotka hän laatii kesäpäiville.
– Ajattelen esimerkiksi ruoan suhteen kaiken valmiiksi.
Ennen viikatteen hankkimista Hannula repi pihamaalta koiranputkea käsin.
Työkaluina viikatteen lisäksi ovat vanhan ajan kuokka ja lapio, mutta raivaussahallekin on toisinaan löytynyt käyttöä.
– Nokkosia löytyy paljon, mutten pysty hyödyntämään sitä ravintona, sillä olen todella allerginen sille.
Puutarhan hoitamiseen Hannula on ottanut paljon neuvoa vanhoista sanonnoista.
Hän viljelee niitä samalla tavalla kuin maataan.
– Noudatan intiaanien neuvoa: Minkä maasta otat, laita se sinne takaisin.