Irtisanomisia on ollut tänä vuonna selvästi vähemmän kuin viime vuonna. Myös yt-neuvotteluihin päätyi viime vuotta harvempi työntekijä, selviää SAK:n maanantaina julkistamista laskelmista. Kuluneena vuonna irtisanottiin noin 8 700 työntekijää, kun viime vuonna irtisanottuja oli lähes 20 000. Yt-neuvotteluissa oli tänä vuonna melkein 60 000 ihmistä, kun vuotta aiemmin heitä oli runsaasti enemmän eli melkein 200 000.
Vaikka SAK:n pörssitiedotteista ja muista julkisista lähteistä keräämät päättymässä olevan vuoden luvut ovat viime vuotisia paremmat, ovat irtisanottujen ja yt-neuvotteluissa olleiden määrät kuitenkin merkittävästi suurempia kuin ennen taantumaa vuonna 2007. Lukujen perusteella voi tulkita taantuman taittuneen, mutta ne kertovat samalla myös siitä kuinka syvä taantuma oli ja siitä, ettei toipuminen tapahdu käden käänteessä eikä ponnistelematta.
Lievä talouden elpyminen ei siis poista aktiivisen työvoimapolitiikan tarvetta ja eri tahojen saumatonta yhteistyötä.
Päättymässä olevan vuoden hyvästä työllisyyskehityksestä huolimatta nimittäin pitkäaikaistyöttömien määrä jatkaa maassamme kasvuaan. Yli vuoden työttömänä olleiden määrä on kasvanut viime vuodesta lähes kolmanneksella.
Pitkäaikaistyöttömät ovat työttömiä, joiden työttömyys on kestänyt yhtäjaksoisesti yli vuoden. Pitkäaikaistyöttömyys on varsinkin ikääntyneiden ja matalan koulutustason työttömien ongelma. Se on vakava ongelma siksi, että työttömyyden jatkuessa pitkään työttömän ammattitaito rapistuu ja työttömällä on suuri riski syrjäytyä lopullisesti työmarkkinoilta.
On myös havaittu, että innostus työnhakuun vähenee työttömyyden pitkittyessä. Jatkuvat epäonnistumiset työpaikan löytämisessä saattavat lannistaa työnhakijan niin, että hän kokee työnetsinnän olevan turhaa. Useat heistä luokitellaan Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksessa piilotyöttömiksi.
Pitkäaikaistyöttömyys on henkilötasolla rankkaa, mutta myös yhteiskunnalle ikävä työvoimapoliittinen taakka, josta tulisi pyrkiä ulos melkein keinolla millä hyvänsä. Pitkäaikaistyöttömille tulee tarjota aktiivisesti koulutusta, palkatuettua työtä, työharjoittelupaikkoja kaikkia muita mahdollisuuksia, joilla heitä saataisiin kiinni työn syrjään ja pois syrjäytymisen vaaravyöhykkeeltä. Tässä riittää vielä työsarkaa työhallinnolla, mutta talkoisiin on syytä kutsua myös yritykset ja koko elinkeinoelämä investoineineen sekä yhteisöt, joiden yhteisten ponnistelujen avulla pitkäaikaistyöttömyyttä voidaan taittaa.