Pääkirjoitus
Kansasta kummunnut pitsaraivo kuuluu sarjaan hämmästyttäviä sosiaalisen median ilmiöitä. Kaikki lähti liikkeelle poliisin harmaan talouden kampanjasta, jolle kasvonsa antoivat talousrikostutkijat Anne ja Jutta.
Kampanjan tarkoituksena oli muistuttaa, että rehellisellä pitsalla on hintansa. Poliisi pyysi ihmisiä ilmoittamaan alle kuuden euron pitsoista ja tähdensi, että pitsan tärkein lisuke on kuitti.
Sen sijaan, että poliisi olisi kerännyt vinkkejä ja kiitosta työstään, se sai vastaansa kritiikin ryöpyn. Poliisin katsottiin vievän halvan pitsan köyhän suusta, ja keskittyvän epäolennaiseen sen sijaan, että jahtaisi isoja rikollisia.
Some-ilmiöille tyypillinen palautevyöry peitti alleen poliisien selitysyritykset. Yksi merkittävimmistä harmaan talouden haitoista on kilpailun vääristyminen. Jos kuluttajat äänestävät vatsallaan kuititonta alle kuuden euron pitsaa, ei nurkan takana rehellistä yhdeksän euron pitsaa vääntävällä yrittäjällä ole mahdollisuuksia pärjätä.
Kumpi on tärkeämpää, törkeän halpa pitsa vai ravintoloiden reilu kilpailu, josta yhteiskunta saa osansa verojen muodossa? Kysymykseen pitäisi olla vain yksi oikea vastaus: harmaata taloutta ei pidä suvaita missään muodossa. Sitä ei pidä katsoa sormien läpi, olipa kyse veroparatiiseista tai pimeistä ravintoloista.
Pitsaraivo antoi poliisille mojovan oppitunnin viestinnän vaikeudesta sosiaalisessa mediassa. Väärillä sytykkeillä keskustelu muuttuu välittömästi huutamiseksi, eikä vyörytys lopu kuin ajan kanssa.
Tätähän se some on, kampanjasta vastannut poliisitarkastaja sanoi Ylen haastattelussa. Huokaisu osui kohdalleen. Sosiaalinen media lisää poliisin ja kansalaisten vuorovaikutusta, mikä voittopuolisesti on myönteinen asia. Viesti kannattaa kuitenkin miettiä tarkkaan, sillä seuraukset voivat olla odottamattomat, vaikka tarkoitus olisi kuinka hyvä.