Hullun lehmän tauti, Itämeren dioksiinisilakat, perunalaskujen akryyliamidi, Kiinan melamiinimaito ja nyt Saksan ehec-bakteeri.
Ruoan ympärillä kuohuu säännöllisesti. Kyse on ollut tehomaatalouden varjopuolista (hullun lehmän tauti), ympäristön saastumisesta (silakat) ja ihmisen ahneudesta ja välinpitämättömyydestä (melamiinimaito). Tämänkertainen ehec-kohu poikkeaa edellisistä siinä, että tappavan ehec-bakteerin on vahvistettu olevan peräisin pieneltä pohjoissaksalaiselta luomutilalta.
Tapaus ei osoita luomuviljelyn yleistä kelvottomuutta, vaan sen, että elintarvikkeiden hygienian kanssa on oltava alati tarkkana, olipa kyseessä tavanomainen tai luomutila.
Erilaisten kohujen varjoon ovat jääneet suomalaisen ruokavalion ja ruokakulttuurin todelliset ongelmat. Suomessa kasvisten kulutus on Euroopan alhaisempia. Einesruokakulttuuri valtaa alaa. Satunnaisen käytön sijaan mikroaterioista on osassa perheissä muodostunut pääasiallinen ruokailumuoto.
Jos ruokakohuista hakee jotain hyvää, niin ihmiset ovat aiempaa kiinnostuneempia siitä, mitä suuhunsa pistävät. Parasta olisi, jos ihmiset valmistaisivat ruokansa itse puhtaista, lähellä tuotetuista raaka-aineista.
Eineskulttuurille on näkyvissä vastareaktio. Kotiviljely ja jo unhoon päässyt yrttien keräily nostavat päätään. Ihmiset ovat villiintyneet yrteistä Helsingistä Sallaan, luonnehtii yrttikouluttaja Toini Kumpulainen (KS 14.6.2011).
Ihan tavallisen näköinen niitty paljastuu ruoka-aitaksi. Koreihin löytää tiensä nuoria horsmia, voikukan eheälaitaisia lehtiä ja nuppuja, siankärsämöä ja poimulehtiä. Ryöpätty nokkonen muistuttaa maultaan pinaattia, ja on erinomainen lisä esimerkiksi kalakeitossa.
Kasvisten määrää on kesäaikaan helppo lisätä ruokavaliossa ilman kukkaron keventämistä.
Koillis-Suomen elinkeinostrategiaa varten tehdyssä haastattelututkimuksessa alueen ihmiset nostivat esille luonnontuotteiden ja maatalouden uudet mahdollisuudet.
Asiaan pitää suhtautua ennakkoluulottomasti. Esimerkiksi yrttien keräily on helppo leimata hörhöilyksi. Keittiömestari Jarmo Pitkänen näkee asian toisin ja huomauttaa, että pohjoisen ruokakulttuuri on nosteessa. Matkailijat haluavat lomallaan maistella aitoja, paikallisia herkkuja.
Kotien ja koulujen rooli asennekasvattajana on tärkeä, jotta nousevat sukupolvi oppii arvostamaan puhtaista perusraaka-aineista valmistettua lähiruokaa.
Pohjoinen puhtaus ja omaleimaisuus on rikkaus, kunhan laadusta pidetään tiukasti kiinni.