Finavian toimitusjohtaja Kari Savolainen väläytti Ylen haastattelussa alueellisten tai maakunnallisten lentoliikennekeskusten perustamista. Tämä niin kutsuttu Ruotsin malli sulkisi vähäliikenteisiä lentokenttiä. Finavia pitää yllä 24 lentokenttää. Ruotsin mallia seuraten lentokenttien määrä puolittuisi Suomessa.
Lentolentokenttien kannattavuuden laskeminen ei ole yksinkertaista matematiikkaa. Jos lentokenttiä mitataan pelkästään suoran taloudellisen tuloksen valossa, Suomesta joutaa lakkauttaa 23 lentokenttää. Ainoastaan Helsinki-Vantaa on taloudellisesti kannattava. Edes toiseksi suurin kenttä, miljoonan lentomatkustajan Oulu, ei sitä ole. Helsinki-Vantaa tuotoilla tuetaan muita lentoasemia 20 miljoonalla eurolla vuodessa.
Lentokentät ovat yhteiskunnan perusinfrastruktuuria, jotka säteilevät hyvinvointia ympäröivään yhteiskuntaan. Niiden kansan- ja aluetaloudellinen merkitys on suuri.
Visit Finlandin laskeman mukaan matkailuun kulutettiin Suomessa vuonna 2014 noin 14,2 miljardia euroa. Summa sisältää suomalaisten ja ulkomaisten matkailijoiden kulutusmenot Suomessa. Ulkomaalaisten matkailijoiden Suomeen jättämä vientitulo oli noin neljä miljardia.
Paljonko tuloista leikkautuu pois, jos kenttiä aletaan karsia? Paljonko lentomatkustamista voidaan korvata muulla liikenteellä, kuten junilla ja linja-autoilla?
Kuusamon – ja Pohjois-Suomen – osalta vastaus on selvä: matkailun kasvunäkymät lepäävät lentoliikenteen varassa. Matkailun siipiä ei saa, eikä kannata leikata. Kuusamon sadan miljoonan matkailutulosta ehkä noin vajaa kymmenen miljoonaa tulee lentäen. Koska korvaavaa liikennettä ei ole, aluetalous menettäisi mittavan määrän tuloja.
Sen sijaan on hyvin todennäköistä, että osa eteläisen Suomen maakuntakentistä on mahdollista korvata kilpailukykyisellä juna- ja bussiliikenteellä.
Suomi on laaja ja vähäväkinen maa, jossa liikenneratkaisuilla on kauaskantoisia vaikutuksia. Lentoliikennettä ei voi tarkastella irrallisena kysymyksenä.