Nyt se kaikki olikin totisinta totta. Olli ja Paavo olivat viime joulunaikaan tympääntyneinä kaupungin kaupalliseen jouluun uhkailleet, että eiköhän lähdetä ensijouluna johonkin Lapin erämaakämppään joulunajaksi. Ja jos otetaan vielä nämä jouluviikon muutama työpäivä vapaata, niin päästään lähtemään kohti Lappia ennen pahinta jouluruuhkaa.
Alunperin puoileikillään sanotut uhkaukset olivat nyt toteutumassa. Pitkin vuotta he olivat kyselleet toisiltaan, että mennäänkö me sinne Lappiin. Kumpikaan ei halunnut ensimmäisenä perua uhkaustaan, sillä nämä olivat kuulleet muutkin. Porukalla he kävivät pyytämässä työnantajalta vapaata, joka kuultuaan poikien erikoisen joulunviettopaikan lupasikin sitä, vaikka töitäkin olisi ollut. Näin oli sekin asia kunnossa.
Maanantaipäivä kului sapuskanostossa ja pitihän kaikkien varusteittenkin olla kunnossa tiistaiaamuna, jolloin autonkeula suunnataan kohti pohjoista. Tarkkaavaisina pojat kuuntelivat vielä iltasella huomisen säätiedotuksen, joka lupasi yli maan vähäistä lumisadetta ja pientä pakkasta. Jo illansuussa Paavo oli tullut Ollin luokse yöksi, että joutuvat aamulla heti taipaleelle, sillä päätös oli lähteä Ollin autolla reissuun. Kartat olivat vielä levällään pöydällä, näki että niitä oli tutkittu ahkerasti.
Aamulla oli aikainen herätys. Kahvit juotuaan ja vähän syötyäänkin pojat säntäsivät tien päälle. Tavoitteena oli Saariselkä. Sinne oli tarkoitus ehtiä iltapäivällä niin hyvissäajoin, että näkee hiihtää vielä Rautulammen kämpälle yöksi. Josta sitten vasta keskiviikko, eli aattopäivänä siirtyvät Suomun-Ruoktun kämpälle oikein joulunviettoon.
Autokeli oli hyvä ja ylempänä liikennekin hiljaista, joten hyvissä ajoin pojat saapuivat Saariselälle. Aika tarakka oli lastattava kummankin rinkkaan, ennenkuin kaikki sapuskat ja varusteet olivat mukana. Onneksi oli seisova ilma ja kellaura kova, sekä hyvä suksikeli, niin matka taittui joutuisasti. Kuitenkin jo loppumatkalla alkoi hämärä haitata hiihtoa, varsinkin laskuissa, eikä kaatumatta selvinnyt kumpikaan perille. Siinähän se kämppä jo onkin, huudahti Olli, joka hiihteli tällä kertaa eellimmäisenä.
Onneksi joku oli yöpynyt edellisyön kämpässä joten se oli vielä vähän lämmin. Pian paukkui iloinen tuli kaminassa. Siinä syötyään ja juotuaan vielä hetkenperästä kahvit, poikia alkoi kummasti raukasta. Kämppä olikin lämmennyt mukavasti kokatessa, joten passaspa poikien oikaista itsensä yöpuulle.
Jouluaatto valkeni hitaasti täällä kaamoksen keskellä. Pakkanen oli kiilannut melkoisesti yönaikana. Olipa ikävä jättää lämmin kämppä ja työntyä ulos pakkaseen. Luonto lepäsi valkoisen vaipan alla. Muutama poro kaivoi sitkeästi jäkälää läheisen tunturin rinteestä. Suomujoen alku-uoman vähäisestä vaivaiskoivupuskasta lähti riekkopari äänekkäästi rääkyen lentoon. Kai manasivat, etteivät saa olla jouluaattonakaan rauhassa. Poikien hiihdellessä Suomujoen vartta alajuoksulle päin, he panivat merkille, että joki oli koskipaikoista vielä sula. Syksy oli ollut sateinen, mistä johtuen joki virtasi vieläkin melkoisesti.
Kaverit olivat luontoa seuratessaan niin haltioissaan, että he lopulta melkeimpä törmäsivät kämppään. No siinähän se jo onkin, he totesivat melkeimpä yhdestä suusta. Tämäkö on nyt se Suomun-Ruoktun kämppä, johon me jäädään joulunviettoon, kysyi Paavo. Tämä, vastasi Olli, joka oli käynyt kämpällä aikaisemminkin.
Mennäämpä sisälle, että nähdään milloin täällä on käyty viimeksi, hiljaiselta ainakin näyttää, jatkoi Olli. Huh, huh, puhaltelivat pojat sisälle tultuaan, onpa täällä kylmä. Vieraskirjasta he näkivät, että tasan viikko sitten kämpässä oli viimeksi yövytty.
Nyt äkkiä tuli kaminaan ja kahvi tulelle huudahti Olli, että päästään alkuun ja kämppä lämpenee. Tultiinpa oikeaan kämppään joulunviettoon, totesi Paavo, joka oli käynyt vilkaisemassa puuliiteriin, siellä on mahtavia honkapölkkyjä, hän jatkoi. Tällä kämpällä on aina hyvät puuvarat, tiesi Olli kertoa. Kun kahvit oli juotu seruasi työnjako, Paavo alkoi siivoilla kämppää, Ollin lähtiessä hakemaan joulukuusta.
Tämä kun on luonnonsuojelualuetta, niin täällä ei saisi ottaa pystöstä minkäänlaista puuta. Mutta hätä ei lue lakia, joulukuusi meidän on saatava vaikka huonokin. Kohta oli kämppä joulukunnossa. Paikat oli siistinä ja joulukuusi seisoi omalla paikallaan vähäisiä koristeita oksillaan.
Meiltä se jäi joulusauna käymättä, huokaili Paavo. Älähän hättäile tuumaili Olli. Täällähän on isoja kattiloita ja ämpäri. Lämmitetää vain vettä tarpeeksi paljon kiehuvan kuumaksi. Tuo Suomujokihan virtaa tuossa syvällä uomassa jäistä vapaana, siinä on hyvä pestä. Pese sinä ensin minä kantelen vesiä. Lämmitetään sitten minulle lisää vettä, siinä on meidän joulusauna tällä kertaa, aika erikoinen onkin, naureskeli Olli. Kun poikien erikoinen joulusauna oli tehnyt tehtävänsä, alkoi aattoiltakin jo hämärtyä. Luontokin näyttin herkimmän ja ehkäpä sievimmän puolensa. Lumihiutaleet alkoivat hiljalleen leijailla alas maahan.
Siinä ruuan hiljalleen kypsyessä ja täyttäessä hyvällä tuoksullaan koko kämpän, kaivoi Olli rinkastaan pienen radion. Vasta täällä kämpän ja luonnon hiljaisuudessa joululaulut tuntuivat aidoilta poikien mielestä. Täällä ei vilku mainoslamppujen valot, eikä häiritse liikenteen melu. Vaan täällä herkät joululaulut tuntuvat menevän suoraan sydämeen. Siinä illan tummetessa joululaulujen helkkyessä radiosta poikien silmät kostuivat liikutuksesta. Ja jos pistäytyy ulkona portailla, siellä erämaan rauha huokuu hiljaisuutta, nyt jo kirkkaalta tähtitaivaalta.
Lähellä puoltayötä taivas alkoi oikein elämään. Revontulet alkoivat liikkua ja valaista milloin mistäkin suunnasta. Pojat eivät halunneet enää keskustella, vaan he mieluummin katselivat tätä erämaan jouluyötä. Lopulta he malttoivat siirtyä sisälle kämpän lämpimään. Kauan oli hiljaista. Viimein Paavo lausahti, eikö ollutkin ihmeellistä. Vasta pitkän ajan päästä Olli vastasi, oli. En minäkään uskonut, että tämä erämaan joulu ja sen taivas on näin herkkä, kaunis ja mukaansa tempaava.
Kun kynttilät viimein kämpässä sammutettiin ja tienoo pimeni, huokui kaikkialla joulurauha. Mutta erään petäjän oksalla nuokkui vielä kuukkelipariskunta, joka tuumaili, että nämä ihmisethän tulivatkin tänne rauhasta nauttimaan, eikä sitä häiritsemään. Viimein hiljaisuus kääri vaippaansa koko kairanmaan.
Jostakin syystä poikia ei nukuttanut pitkään. Vähän kolmen jälkeen Paavo jo heräsi, eikä uni tullut enää silmiin. Hän laittoi kynttilät palamaan ja viritteli tulen kaminaan. Pian Ollikin heräsi. Ei Ollikaan ollut omalla olollaan. Hän jos kukaan oli normaalisti aamu-uninen. Mutta nyt jo puoli neljän aikaan Ollikin hyppäsi housuihinsa ja oli niin toimellaan. Paavo joka tämän tiesi vähän ihmetteli, että eihän me tänne nukkumaan tultu, vaan nauttimaan joulusta. Nyt pojat saivat todella nauttia rauhallisesta erämaan joulusta.
Kun ulkona oli pitkään vielä pimeää, pojat siinä kynttilänloisteessa kuuntelivat joulukirkonmenot. Joulurauha suorastaan huokui yli koko Suomen maan. Joulukahvitkin juotiin melkeinpä äänettömyyden vallassa. Kumpikaan ei halunnut rikkoa hiljaisuutta. Mutta ruokailun aikaan äänet muuttuivat jo kellossa. Radiosta kun tuli iloisia joululauluja sun muuta. Niimpä naureskellen pojat söivät jouluateriaa.
Ulkona pistäytyessä Suomujoki herätti aina oman mielenkiintonsa. Samoin kuukkelipariskunta, joka nyt oli jo heittäytynyt tutummaksi. Pitkin päivää pojat niitä syöttivät jo aina vain lähempää. Ikävä vain, että tuli taas pimeys, ja aamulla poikien pitää lähteä kotimatkalle.
Veikko Nyrhinen