Treethipdina Kallioniemen puhelin voi soida mihin tahansa vuorokaudenaikaan. Tämä johtuu hänen koordinaattorin työnkuvastaan suomussalmelaisessa Tiinan MarjaKontissa, jonka 85 thaimaalaista poimijaa ahkeroivat nyt Taivalkosken metsissä ja soilla.
Hän vastaa siitä, että yritykseen tulevien poimijoiden luvat, dokumentit ja valmiudet työn tekemiseen Suomessa ovat kunnossa.
Ongelmatilanteissa taas Kallioniemi toimii thaipoimijoiden apuna, sillä hän osaa thain kielen lisäksi suomea. Hän on asunut Suomessa kuusi vuotta.
– Puhelin voi soida keskellä yötäkin. Olen joskus nukkunut viiden ja yhdentoista välillä ja jatkan sitten koko päivän. Se ei haittaa, sillä se on minun homma, Kallioniemi nauraa.
Yksi Kallioniemen vastuista on punnitsemisen tarkistus, joka poimijoiden ja yrityksen kesken perustuu yhteiseen luottamukseen. Hän kertoo, että punnituksessa poimijat merkitsevät itse punnitsemansa määrän omalla nimellään ja lopputulokset tarkistetaan viikoittain yhdessä koordinaattorin kanssa.
– Tarkistamme summan ja jos se ei ole sama, niin tarkistetaan missä on tullut vahinko.
Käytäntö on sama kuin kaupassa: kassamyyjä luottaa asiakkaaseen, joka on itse punninnut tuotteensa esimerkiksi vihannesosastolla. Kallioniemen mukaan tämä käytäntö toimii hyvin.
Tyypillisimpiä ongelmatilanteita ovat esimerkiksi yksityisten mailla kulkemisista koituva mielipaha, tekniset ongelmat autojen kanssa ja päivittäiset asiat, kuten esimerkiksi ongelma poimijoiden auton tankkaamisessa.
– Automaatti ei esimerkiksi aina anna bensaa vaikka sinne on syötetty seteliä. Tällöin he voivat soittaa minulle.
Auton rikkoutuessa Kallioniemi toimii linkkinä mekaanikon ja poimijoiden välillä.
– Poimijat haetaan takaisin leiriin nukkumaan ja mekaanikko hakee auton huoltoon.
Haastaviin tilanteisiin kuuluvat myös ongelmatilanteet suomalaisten ja thaipoimijoiden välillä. Kallioniemen mukaan suomalaiset voivat olla välillä vihaisiakin, vaikka poimijat eivät olisi lähelläkään asutusta tai yksityistä aluetta.
– Opetamme, että jos suomalaiset eivät tykkää poiminnasta, niin älkää menkö sinne.
Suurin osa suomalaisten ja thaipoimijoiden kohtaamisista ovat Kallioniemen mukaan positiivisia.
– Suurin osa suomalaisista kertoo meille marjapaikkoja, kertoo missä tiet menevät ja antavat vettä poimijoille, hän kiittää ja kehuu vielä Taivalkosken väestöä mukavasta vastaanotosta.
Kallioniemi kertoo, että jokaisessa poimijoiden autossa on yhtiön puhelinnumero. Sinne on voinut soittaa, jos jokin toiminnassa on huolettanut. Tiinan MarjaKontin Veikka Juntunen kertoo, että yhteydenotot ovat vähentyneet vuosi vuodelta, vaikka välillä soittoja vihaisilta ihmisiltä tuleekin.
– Siinä käydään yleensä puolen tunnin neuvottelut ja 98 prosentissa päästään konsensukseen.
Isompia konflikteja ei ole pohjoisessa päässyt syntymään, vaikka moni puhelu onkin alkanut Juntusen mukaan ”hirveällä huudolla”.
– Ei me olla niistä provosoiduttu, asiat selvitetään asioina.
Juntusen mukaan tällä hetkellä Taivalkoskella olevat poimijat ovat jo vanhoja konkareita ja tietävät mitä tehdä.
Autoissa on lisäksi niin sanottu selviytymiskansio. Se sisältää yleisimpiä ohjeita liittyen suomalaiseen lainsäädäntöön ja tapoihin. Ohjeet ovat monessa kohtaa kummallakin kielellä. Sivuilta löytyvät myös yleisimpien opaste- tai varoituskylttien selitykset.
”Älä mene rajavyöhykkeelle” -kyltti on yksi tärkeimmistä, ellei tärkein. Kallioniemen mukaan on selvää, että rajavyöhykkeelläkin kasvaa marjaa, joskus jopa hyvinkin paljon, mutta sinne ei yksinkertaisesti kuljeta.
– Sinne ei saa missään nimessä mennä, vaikka marjoja olisi kuinka paljon, Kalliomäki toteaa vakavana.
Koulutuksessa ja perehdytyksessä pidetään huoli, että poimijat tiedostavat perusasiat. Kallioniemi kiteyttää lopuksi perusteet:
– On kolme pääasiaa, jotka kaikki tietävät: ei saa jättää roskia metsään, ei polttaa eikä mennä yksityisille paikoille, hän päättää.