Vasta valmistuneiden poliisien työllisyystilanne näyttää tällä hetkellä melko huonolta. Esimerkiksi television tiistai-iltaisen ohjelman mukaan poliisiopistosta juuri valmistuvilla vain yhdelle on tiedossa varma työpaikka. Ohjelmassa haastateltiin joitakin jo aikaisemmin opistosta valmistuneita, eikä tilanne näyttänyt heidän kohdallaan juuri tämänhetkistä tilannetta paremmalta. Joku oli sentään löytänyt töitä vartijana, mutta hänkin halusi luonnollisesti koulutustaan vastaavaan työhön.
Vielä joitakin vuosia sitten tilanne oli paljon parempi ja poliisiopintoihin jopa oikein houkuteltiin ihmisiä varman työpaikan muodossa. Työllisyystilanne on ikävä kyllä kääntynyt päinvastaiseksi lyhyenä aikana.
Tavallisen kansalaisen silmissä tämä ei tunnu hyvältä. Turvattomuus lisääntyy, kun järjestyksenvalvojia on vähemmän eikä eläkkeelle jäävien paikkoja täytetä uusilla ihmisillä.
Kun poliisihallinnon määrärahoja on leikattu, eikä ole vara palkata uusia poliiseja, hallintoa ja töitä on samalla keskitetty. Viime vuoden alusta aloitti toimintansa 24 poliisilaitosta, jotka muodostettiin 90:stä silloisesta poliisilaitoksesta. Esimerkiksi Lapin läänissä kymmenen poliisilaitosta sulautui kahteen laitokseen. Vastaavanlaista on tapahtunut muualla Suomessa.
Haja-asutusalueilla ja pitkien etäisyyksien kunnissa tilanne näkyy. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla toisen partion saaminen hätätilanteessa vaikkapa onnettomuuspaikalle ei kestä tuhottoman kauan. Toisin on täällä. Jos partio on vaikkapa Kuusamon toisella laidalla ja kaupungin toisella laidalla tapahtuu jotain vakavaa, avun saanti sinne kestää pitkään. Mistä otat toisen partion?
Poliisien määrä ei voi missään tapauksessa vähentää, päinvastoin. On syytä miettiä sitäkin, onko juoppojen hakeminen kymmenien kilometrien päästä putkaan aina järkevää, vaikka se tällä hetkellä poliisin työtä onkin.
Työvoiman vähentäminen alalta kuin alalta koskettaa yhä pahemmin Suomen syrjäseutuja. Rintamaat kyllä pärjäävät, mutta miten käy muiden alueiden?