Miltä tuntuu, kun saa limsat naamalleen ja joutuu muutenkin olemaan jatkuvasti haukuttavana, kysyi lukiolainen Kristiina Niemelä valtionvarainministeri Alexander Stubbilta. Stubb vastaili opiskelijoiden kysymyksiin Kuusamon lukiolla perjantaina.
Stubb sanoi, että poliitikkojen tehtävänä on kestää kovaakin kritiikkiä, mutta ylilyönnit tuntuvat tietysti ikäviltä. Stubb sanoi, ettei halua katkeroitua. Sosiaalisen median ja median myllytys on armotonta. Stubb siteerasi tutkimusta, jonka mukaan yhtä kielteistä viestiä kohden tarvitaan viisi myönteistä, jotta mielikuva muuttuu jälleen myönteiseksi.
Stubb sanoi pelkäävänsä, etteivät ihmiset enää uskalla lähteä politiikkaan. Asia on vakavan pohdinnan arvoinen, sillä kansanvallan toteutuminen vaatii, että politiikka kiinnostaa kyvykkäitä ihmisiä. Kuvitellaan, että Urho Kekkonen olisi nyt nuori ja lahjakas oikeustieteen opiskelija. Valitsisiko hän politiikan vai lähtisikö liike-elämän palvelukseen?
Poliitikkoihin kohdistuu valtavasti odotuksia samaan aikaan, kun poliittisen koneiston tosiasiallinen vaikutusvalta on hiipunut. Kansainvälinen ja reaaliaikainen talous kaventaa poliitikkojen keinovalikoimaa aivan toisella tavalla kuin vielä 80-luvulla. Suomi oli suljettu talous, joka oli poliittisesti ahtaalla Neuvostoliiton diktatuurin varjossa, mutta samaan aikaan kävi itänaapurin kanssa kannattavaa kauppaa.
Nostalgia ei elätä, sillä asiat ovat peruuttamattomasti muuttuneet.
Nykypoliitikon pitäisi olla tavoitettavissa kaikki vuorokauden tunnit vastaamassa kansalaisten vaatimuksiin. Asiakkuusajattelu on lyönyt läpi yhteiskunnan. Poliitikoista on tullut julkisia kusitolppia, joiden niskoille lastataan kaikki maailman paha. Pieni, mutta äänekäs osa kansalaisista käyttäytyy kuin uhmaikäinen lapsi, joka ei saa tahtoaan periksi. Sosiaalisen median megafoni vahvistaa kohut ennennäkemättömiin mittoihin, mikä hyödyttää politiikan helppoheikkejä.
Kansanvallan puolustaminen on tärkeää näinäkin aikoina.